Rikollisuus ei paista läpi

Kaltereiden takana.

Toisin kuin usein luullaan, ammattirikollisuus ei paista kenestäkään läpi – ei myöskään Tampereen oikeustalolla.

– Emme todellakaan ajattele, että "jaahas, tämä on taas tätä porukkaa", käräjätuomari Kimmo Valkiala naurahtaa.

– Tavallisia kavereitahan ne ovat, osa käy töissä ja osa opiskelee. Jos alkoholia ja huumeita ei olisi, juttuja ei olisi kuin viidesosa nykyisestä.

Yleisen kansainvälisen määritelmän mukaan rikollisuus on järjestäytynyttä, mikäli toiminnassa on mukana enemmän kuin kolme henkilöä, ja se on säännöllistä ja organisoitua. Rakenne ja hierarkia pitävät organisaatiota tolpillaan.

Ammattirikolliset yhdistetään helposti stereotyyppeihin, kuten itämafiaan tai rähiseviin nahkaliivikerhoihin. Harva ajattelee esimerkiksi, että teini-ikäisten näpistelykin voi lukeutua ammattimaiseen toimintaan. Tarkkaan viilattua toimintaa voivat yhtä hyvin olla yksittäiset uhkailut kuin isojen herrojen valkokaulusrikollisuuskin.

– Rikollisissa on aina mukana arvostettuja henkilöitä, joilla ei ole rikosrekisteriä, ylikomisario Ilkka Laasanen Tampereen poliisista sanoo.

Hierarkia syntyy luonnonmenetelmällä

Viranomaisten mielestä ammattirikollisuutta kuvaa jäävuori-ilmiö: toiminnasta paljastuu vain pala huippua. Komisario Jari Luoto sanoo, että rikosten maailmassa raha ratkaisee. Rikollisjärjestön hierarkian ratkaisee se, kenellä on kovimmat nyrkit – tai suurin äly.

– Järjestäytyneeseen rikollisuuteen ei ajauduta, vaan kyse on valintojen summasta. Jotkut toivovat voivansa tehdä rahaa ja sen jälkeen vaihtaa alaa, Laasanen lisää.

Ammattirikollisuudesta on erotettava taparikollisuus. Taparikollisia ovat esimerkiksi narkomaanit, jotka rahoittavat huumeensa. Toisaalta taparikollisuus usein kytkeytyy ammattirikollisuuteen.

Nykyään rikollisuus on erilaista kuin viisitoista vuotta sitten.

– Nykyään on harvinaista, että mennään Salen ikkunan läpi hakemaan ruokaa, käräjätuomari Valkiala heittää.

Media paisuttelee ja media auttaa

Median painotukset luovat ammattirikollisista mielikuvia, jotka eivät aina vastaa todellisuutta. Varsinkin moottoripyöräkerhot joutuvat – tai pääsevät – julkisuuteen näyttävämmin kuin vähemmän näyttävät rikolliset.

– Moottoripyöräjengit tuntuvat ratsastavan maineellaan. Esimerkiksi MC Bandidoksen voima on liiveissä ja me-hengessä. Joskus tekisi mieli pudottaa koko järjestö ”järjestäytynyt rikollisuus” -nimikkeen alta, Jari Luoto pamauttaa. Kaikkia moottoripyöräkerhoja ei myöskään ole mitään syytä pitää rikollisina.

Toisaalta mediasta on poliisille myös hyötyä. Osittain median myötävaikutuksesta poliisi on saanut uusia valtuuksia ja lisää resursseja, mikä on johtanut tehostuneeseen rikostutkintaan. Vankiloissa alkaa jo olla tungosta.

Resurssit auttavat, mutta ne eivät koskaan poista rikollisuutta.

– Vaikka poliiseja seisoisi Hämeenkadulla metrin välein, ihminen, joka niin on päättänyt, tappaa silti toisen, Jari Luoto sanoo.

Suomen kaltaisessa pienessä maassa ei ole olemassa erikseen ”Tampereen alamaailmaa”, vaan tietyt ryhmittymät toimivat eri painotuksin eri puolilla maata. Yksittäiset rikolliset voivat kulkea eri ryhmien välillä. Rikollisen ei tarvitse sitoutua yhteen porukkaan.

Pirkanmaalla ammattirikollisuuden oireita on viime vuosina näkynyt esimerkiksi joissakin epäonnistuneissa salakuljetusoperaatioissa.

Lisää aiheesta:
Vankila ei katkaise rikoskierrettä (Utain 8/2004)

Muualla verkossa:
Suomen vankeinhoitolaitoksen sivut
www.vankeinhoito.fi