Sitä ei voi nähdä, se pitää kokea!

Nunu Ahtiaisen (vas.) ja Heidi Mäkisen mielestä pimeä teatteri on elämys niin näyttelijälle kuin katsojallekin.

Ohjaaja Johanna Röholm (kesk.) toivoo, että katsojat pysähtyivät miettimään omaa välinpitämättömyyttään. Kuvassa näyttelijät Heidi Mäkinen, Nunu Ahtiainen ja Antti Haikkala.

Rikun äänekäs nauru luo katsojalle kuvan siitä, minkälainen poika hän on. Yksinkertainen mutta hyväsydäminen.

Tutkivan teatterin keskuksessa nuori joukko innokkaita teatterinharrastajia treenaa pimeässä näytelmää Oletko sinä? Näytelmä saa ensi-iltansa huhtikuussa.

Näyttelijät näkevät, joten heille pimeässä työskentely on kuin kokonaan uusi maailma. Ohjaaja Johanna Röholmille se on arkipäivää. Hän sokeutui 20-vuotiaana.

Ohjaajan mukaan sokean ihmisen elämä muistuttaa akvaariota. Kaikki näkevät sinut, mutta sinä et näe ketään. Sama pätee näyttämöllä. Pimeässä teatterissa esiintyjät ja yleisö ovat samalla lähtöviivalla.

– Pimeässä työskentely vapauttaa mielikuvitusta. Näyttelijä uskaltaa käyttää kehoansa vapaammin, eikä se miltä näyttää ole enää niin tärkeää. Maneerit karisevat, Röholm kertoo.

Suu on pidettävä auki

Esityksen kohtaukset on rakennettu ryhmän improvisaatioiden pohjalta, joista ohjaaja on poiminut parhaimmat palat. Näytelmä on samalla Röholmin ohjaajagradu teatterin ja draaman tutkimuksen laitokselle.

Röholm keräsi projektiin näyttelijät teatterin ja draaman laitoksen sähköpostilistan kautta. Esiintyjille pimeässä näytteleminen on haastava ja mielenkiintoinen seikkailu. Törmäys lavalla vältetään seuraamalla lavalle teipattuja naruja, jotka muodostavat ulko-ja sisäkehän.

– Pimeässä työskentely vapauttaa, mutta vaatii erilaista keskittymistä. Kukaan ei näe mitä teet, joten toisia on kuunneltava tarkkaan, Antti Haikkala muistuttaa.

Äänimaailmaan ei kuulu vain puhe vaan myös huilu- ja saksofonimusiikki sekä lauluimprovisaatioista kootut pätkät. Ohjaajan työssä Röholm keskittyy tarkastelemaan erityisesti äänenkäyttöä.

– Huomaan heti, jos joku näyttelijöistä ei aukaise suutaan kunnolla, Röholm naurahtaa.

Pisto sydämessä kotiin

Näytelmässä katsoja pääsee seuraamaan erilaisia pieniä, koskettavia tarinoita. Kehitysvammaista Rikua pilkkaavat oman siskon kaverit. Pöydälle nostetaan välinpitämättömyys. Röholmin mukaan nykyään kaikki ”erilainen” suljetaan helposti yhteisön ulkopuolelle.

– Sokeana olen itsekin kokenut sen, miten vaikeaa ihmisten on auttaa. Toivon, että ihmisillä on paha olo, kun he lähtevät esityksestä kotiin.

Lisää aiheesta:
Pimeä teatteri maailmalla (Utain1/2009)

Muualla verkossa:
Näkövammaisten kulttuuripalvelu
http://www.kulttuuripalvelu.fi/?id=20

Lisätietoa Johanna Röholmista
http://www.tahtis.fi/johanna.html