Hoitajantakki vaihtui iltapukuun

Pirkko Kinnunen astelee Linnan juhliin ensi sunnuntaina. Kinnusen puvun ompelee eläkkeellä oleva sairaanhoitaja.
01.12.2015 - 15:13 Fanni Kangasvieri, kuvat: Fanni Kangasvieri

Vuoden hoitotyöntekijäksi valittu Pirkko Kinnunen astelee Linnan juhliin ensi sunnuntaina. Hän ei ota turhia paineita presidentin kättelystä. Tärkeintä on nauttia juhlista.

Puhelin soi marraskuisena keskiviikkona. Pirkko Kinnunen vilkaisee sairaalan ruokalassa kännykkänsä näyttöä. Puolison numero vilkkuu ruudulla. Mies kertoo presidentiltä tulleesta kutsusta. Hän vakuuttaa, että kirje on aito.

Kinnunen alkaa itkeä.Työkaverit kyselevät, onko joku kuollut. Hän ei aluksi kerro kutsusta kenellekään, vaan suuntaa järkyttyneenä työhuoneeseensa. Sitten tulee nauru. Nyt täytyy valmistautua. Jyväskylässä pukuvuokraamot ovat harvassa, joten mekon valmistaa Kinnusen työkaverin äiti. Hän on eläkkeelle jäänyt sairaanhoitaja, joka kouluttautui ompelijamestariksi.

 – Sairaanhoitajan tekemässä puvussa on minulle symbolista merkitystä, Kinnunen kertoo.

Palkinnoksi satakieli

 Keski-Suomen sairaanhoitopiiri valitsi Kinnusen vuoden hoitotyöntekijäksi tänä vuonna. Hän työskentelee uroterapeuttina Jyväskylän keskussairaalan lantionpohjayksikössä, joka on ainoa koko Suomessa. Sairaalassa erikoismaininta on huomattu. Henkilökunta ja työkaverit onnittelevat kahvihuoneessa. Kotona kunniamaininnasta muistuttaa Samuli Alosen suunnittelema Satakieli-patsas, joka jaettiin vuoden hoitotyöntekijäpalkintona.

 Kinnunen valvoi kutsun saatuaan pari yötä, sillä aikataulu on tiukilla.

 – Ensin otin liikaa paineita siitä, miltä näytän juhlissa. Nyt olen rauhallisempi. En jännitä presidentin kättelyä.

Kinnusen puoliso Kari Mustonen keskeyttää vaimonsa puheen.

 – Kyllä jännittää! Jotain käsien hikoamaisesta ainakin puhuit aamulla.

Kinnunen aikoo tervehtiä presidenttiä toivottamalla hyvää itsenäisyyspäivää. Hän odottaa eniten Linnan juhlien tunnelmaa.

 – Mielestäni on hyvä, että juhliin on kutsuttu tavallisiakin ihmisiä työelämästä. Toivon juhlien perusajatuksen, eli itsenäisyyspäivän, säilyvän.

Mustaa ja hopeaa

Kinnunen pohtii erilaisia koruvaihtoehtoja ja vilauttaa hopeista käsilaukkua kameralle. Puku on musta, se on ainakin varmaa. Mekon pitäisi valmistua torstaiksi.

 – Pukuni ei ole aivan sitä mitä olisin halunnut, mutta kiireen takia sille ei voi mitään. Ompelija itse on innoissaan. Se on tärkeintä.

 Jatkoista kysyttäessä Kinnunen kertoo olevansa linnassa loppuun asti, mutta siirtyvänsä sitten hotelliin yöpuulle. Hänen miehensä on toista mieltä. Legendaarisille jatkoille on päästävä.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.