Itä-Afrikka uusin silmin

Jenni Toivonen lähti Rauli Virtasen kurssille oppiakseen ulkomaanjournalismista käytännössä.
24.11.2016 - 13:17 Milja Keinänen, kuva: Linda Manner

Joukko journalistiikan ja kuvajournalismin opiskelijoita lähti viime maaliskuussa kuuntelemaan itäafrikkalaisten tarinoita. Tuloksena on näyttely, joka kertoo, että Afrikka on muutakin kuin kriisejä.

Jenni Toivonen ja Hannele Kauppinen haluavat kertoa voimasta. Itä-Afrikassa Tampereen yliopiston kuvajournalismin opiskelijat huomasivat, ettei vastassa ollut lehdistä ja televisiosta tuttu kärsimyksen ja köyhyyden manner. Kauppisen mielestä lehtien kertoma Afrikka-tarina puristaa  alueet liian usein yhteen muottiin.
 
– Se esitetään yhtenä paikkana. Todellisuudessa Afrikka koostuu yli 50 valtiosta ja on valtavan monipuolinen alue.
 
Kriisialueina pidetyille alueille lähdetään kuvaamaan vain kriisejä. Toivonen ja Kauppinen eivät muista mediasta juurikaan esimerkkejä, joissa elämää tällaisilla alueilla olisi kuvattu erityisen hyvin.  Toivosen Iranista kotoisin oleva kaveri on lopettanut suomalaisen median seuraamisen.
 
– Hän kokee, ettei uutisointi täällä kerro hänen todellisesta kotimaastaan.
 
Omissa kuvissaan kuvaajat halusivat välttää stereotypioita ja kertoa tarinoita moninaisuudesta ja toivosta: tarinoita, joissa itäafrikkalaiset ovat aktiivisia toimijoita.
 
Opiskelijaryhmän ottamia kuvia ei Toivosen ja Kauppisen tiedon mukaan saatu julkaistua kovin monessa mediassa. Kuvat kärsimyksestä ylittävät ilmeisesti todennäköisemmin uutiskynnyksen kuin kuvat Afrikan arjesta.
 
Kuvia ei haluttu kuitenkaan jättää tietokoneen kovalevylle pölyttymään. Siksi Kauppinen ehdotti, että niistä järjestettäisiin näyttely. Nyt tulkinnat Itä-Afrikasta ripustetaan Sanomatalon valoisaan aulaan.
 
Sanomatalon näyttelyn nimi, daima mbele, tarkoittaa kuvaavasti ”aina eteenpäin”.
 
Viimekeväinen matka oli monelle vierailijaprofessori Rauli Virtasen kurssilaiselle ensimmäinen kosketus ulkomaanjournalismiin. Niin myös Toivoselle ja Kauppiselle. Kahden viikon aikana opiskelijat kävivät ensin Nairobissa ja Kiberassa. Sen jälkeen joukko jakautui kahtia. Osa lähti Ugandaan ja osa Pohjois-Keniaan. 
 
Opiskelijat seurasivat elämää esimerkiksi slummissa ja pakolaisten asutusalueella.
 
Toivosen ja Kauppisen mielestä rautaiseksi ulkomaanjournalismin tekijäksi ei voi oppia pelkästään koulussa. Kentällä toimimista oppii vain lähtemällä matkaan.
 
eettiset kysymykset nousivat Itä-Afrikassa pintaan uudella tavalla. Kauppinen mainitsee Kiberan, jossa käy paljon median edustajia ja erilaiset järjestöt ovat vahvasti läsnä.  
 
Siellä jotkut mediaan tottuneet haastateltavat ja kuvattavat pyysivät rahaa. Journalistisen työn kannalta se on ongelmallista. Kentällä syntyy kuitenkin helposti halu auttaa.
 
– Välillä tuntui hankalalta, että otan tässä kuvia, vaikka voisin antaa kuvattaville vaikka ruokaa. Toisaalta täytyy yrittää muistaa, että voin auttaa myös kuvillani, miettii Toivonen.
 
Toivonen ja Kauppinen ovat valkoisia ja länsimaalaisia ja yhtä mieltä siitä, että se ei ole yhdentekevää. He pysähtyivät matkan aikana miettimään rooliaan kuvaajina. Oma etuoikeutettu asema suhteessa kuvattaviin vaikuttaa tapaan ajatella ja katsoa, tahtomattakin.
 
– Mietin paljon, etten haluaisi valkoisena länsimaalaisena kertoa kuvattavieni tarinaa ja lyödä heille jotakin leimaa otsaan. Ha­luaisin, että he voisivat kertoa tarinansa itse, mutta välitykselläni. Se vaatii kuitenkin paljon aikaa, Toivonen toteaa.
 
Ugandassa Toivonen tapasi Pohjois-Sudanista paenneen Samuelin, jonka koko perhe oli kuollut. 21-vuotias aktiivi auttaa asutusalueen muita asukkaita kommunikoimaan viranomaisten kanssa, sillä hän osaa englantia. Vaikka matkan aikataulu oli tiukka, Samuelin kanssa Toivonen ehti jutella pidempään.
 
– Otin hänestä kuvia, mutta hän otti kuvia kamerallani myös itse. Välillämme oli hyvä yhteys.
 
Toivonen koki onnistuneensa Samuelin kanssa siinä, että kuvattava saa kertoa oman tarinansa. Antaessaan kameran Samuelille hän antoi tälle vallan näyttää elämäänsä ilman välikäsiä.
 
Oikein ja eettisesti kertominen on vai­keaa, ja yksikin kuva vaatii paljon ajattelutyötä. Kauppinen ja Toivonen uskovat silti, että kertominen on välttämätöntä.
 
– Samuel sanoi minulle, että kirjoita sitten tästä. Hän halusi, että kaikesta kerrotaan.
||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.

Fakta

Professori vei Afrikkaan
 
  • 18-henkisen opiskelijaryhmän matka Itä-Afrikkaan oli osa humani­taarisen journalismin luentosarjaa ja työpajaa.
  • Kenttämatkan kuvat on koottu näyttelyyn DAIMA MBELE – Tarinoita Itä-Afrikasta Sanomatalon Mediatorille 21.11.–4.12.
  • Toimittaja Rauli Virtanen oli Tampereen yliopiston vierailijaprofessori lukuvuonna 2015–2016.Virtasen opetuksen teema oli ulkomaanjournalismi. 

Jutun kuvat

Jenni Toivonen lähti Rauli Virtasen kurssille oppiakseen ulkomaanjournalismista käytännössä.