Jan Forsström purkaa seksuaalisuuden illuusioita

Jan Forsström on aina pitänyt novelleista, sillä niissä idea säilyy kirkkaana koko tekstin. Kuva: Stefan Bremer
31.01.2017 - 11:10 Juho Kankaanpää

Jan Forsströmin novellikokoelmassa seksi tekee ihmisestä irvokkaan. Kirjailija haluaa tarkastella henkilöitään huvittuneella sääliväisyydellä.

Tässä kirjassa nautinto tekee kipeää. Kansikuvassa iholle piirtyy joko imujälkiä tai mustelmia, merkkejä toisesta ihmisestä.

– Kansi on melkein epämiellyttävä ja törkeä niin kuin kirjakin, sanoo Jan Forsström.

Kirjailijan syksyllä ilmestynyt esikoisteos kertoo rakastavien sijaan rakastajista, siis seksuaalisuudesta. Siihen viittaa ironisesti jo novellikokoelman nimi Eurooppalaisia rakastajia.

 – Nimi huvitti minua alusta asti. Se kuulostaa Harlekiini-sarjan hömppäromantiikkajutulta, mitä kirjani ei tietenkään ole.

Kokoelma näyttää, kuinka halu tekee ihmisestä irvokkaan ja itsekkään. Novelleissa seksi liittyy kaupankäyntiin, valtaan, maineeseen ja sen menettämiseen.

– Tarkoituksenani oli tutkia seksuaalisuuteen liittyviä toiveita ja illuusioita ja purkaa niitä.

Forsströmin mielestä ihminen elättelee samankaltaisia viattomuuksia matkustamisesta: lomalainen haaveilee löytävänsä pakettimatkallaan aidon Venetsian ja olevansa kaupungille erityinen, ei pelkkä turisti.

– Paikan päällä kokemus on kuitenkin tuotteistettu ja käytetty.

Siksi Eurooppalaisten rakastajien novellihenkilöt matkustavat. Italian mestarikurssilla nuori cembalistiopiskelija kilvoittelee opettajansa huomiosta ja kellistämisestä. Toisessa novellissa seksituristi jutustelee Baselin bordelleista ja lempikondomeistaan.

Aina matka ei ole pitkä. Perheenäiti matkustaa vapaa-iltoinaan kaupunkiin, jossa hän etsii seksikumppaneita baareista kuin lamppua rautakaupasta: vertailee ja nuukailee.

Ihminen on vajavainen ja hölmö

Novellien katse on ankara. Jan Forsström kertoo, että kirjoitusvaiheessa varsinkin mieskuvasta oli vähällä tulla jopa liian ”yksisilmäinen”.

– Kyllä ihminen on tässä kokoelmassa hyvin vajavainen ja hölmö.

Forsström kuvaa seksuaalisuutta ”heikkouksien pelikentäksi”, joka paljastaa ihmisyyden virheet. Kuuluuko tarinoihin siis opetus?

Forsström kieltää olevansa moralistinen kirjailija. Hän kirjoittaa kuitenkin mielellään moraalisista epäonnistumisista.

Toistuviin teemoihin kuuluvat myös läheisyys ja sen puute. Novellien sankarit ovat itsenäisiä tai yksin, mitä minäkerronta usein korostaa.

– Novelleissa on moniakin hetkiä, joissa toisen kohtaaminen olisi mahdollista, mutta henkilöt menevät niistä ohi. 

Kun Baselin panomies pääsisi treffeille, hän jänistää viime hetkellä. Seksi on helpompaa, kun siitä maksaa.

Teos muistuttaa, että seksuaalisuus on oikukasta, eikä seksi jakaudu tasaisesti: novellin koululaistyttö näkee kotiinsa leiriytyvissä ulkomaisissa vaihto-opiskelijoissa kaiken sen itsevarmuuden ja fyysisen vetovoiman, mikä häneltä puuttuu, ainakin omasta mielestään.

Tunnetiristyksiä vastaan

Novellit ovat olleet Forsströmille aina tärkeitä. Niissä rakenne ja idea säilyvät kirkkaana läpi tekstin. Sen sijaan romaanit perustuvat hänestä fiktion maailmaan uppoutumiseen ja henkilöhahmoihin.

Mielipide saattaa liittyä Forsströmin ammattiin. Hän työskentelee elokuvakäsikirjoittajana ja dramaturgina.

– Elokuvakäsikirjoitus on paljon lähempänä novellin kuin romaanin rakennetta. Romaani vertautuu ennemmin televisiosarjaan.

Sekä elokuvissa että kirjallisuudessa Forsström haluaa välttää yhtä asiaa ylitse muiden. Kirjailija ärsyyntyy kerronnasta, joka osoittelee suurilla tunteillaan. Silloin naurattamisesta tai liikuttamisesta tulee pakotettua.

– Kun pannaan koiranpentu tielle ja rekka ajamaan sitä kohti, me kaikki saamme tunnereaktion, ellemme ole kyynisiä. Mutta ei kokemuksella ole sinällään mitään arvoa. Tunnetiristykset voivat olla manipulaatiota, joka lamauttaa ajattelua.

Valmiiksi pureskeltu ei jätä tilaa hienovaraiselle havainnoinnille.

– Tämä on lähes poliittinen kysymys. Me janoamme liikaa helppoja tunnekokemuksia.

Inhimillisiä pilkahduksia

Tästä huolimatta Eurooppalaisia rakastajia naurattaa. Novellien huumori rakentuu siitä, miten henkilöt selittelevät itselleen tekojaan ja maailmaa.

Forsströmin mielestä ihmisellä voi olla suuria minäkuvan vääristymiä. Se tuo seksuaalisuuteen huvittavia piirteitä.

Eurooppalaisia rakastajia on myös koskettava, tosin sentimentaalisuutta vältellen. 

– Olen yrittänyt saada joka novelliin inhimillisen pilkahduksen. Kaikissa meissä… Forsström aloittaa ja korjaa.

– Melkein kaikissa ihmisissä on jotain hyvää.

Sen hän näyttää epätavallisissa ja yllättävissä paikoissa: seksituristikin ostaa peruspanojen välissä veljentytölleen tuliaisia.

– Viimeinen novelli loppuu monologiin. Henkilö sanoo, ettei hän aio jäädä kyynisyyden vangiksi. Niin minäkin ajattelen. Haluan katsella huvittuneella sääliväisyydellä novellihenkilöitä ja ymmärtää, etten ole itse heitä parempi.

Kirjailijalla vaikuttaa olevan tiukempi moraali kuin hän myöntääkään.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.

Fakta

Jan Forsström

  • syntynyt vuonna 1975
  • kirjailija, dramaturgi, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja
  • ensimmäinen kokoillan elokuva Silmäterä valmistui vuonna 2013
  • käsikirjoittanut elokuvia, kuten Hyvä poika, Skavabölen pojat ja Muukalainen
  • valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen ja lavastustaiteen osastolta ja humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta
     

Jutun kuvat

Jan Forsström on aina pitänyt novelleista, sillä niissä idea säilyy kirkkaana koko tekstin. Kuva: Stefan Bremer