Katseen parantava voima

Voimauttavan valokuvauksen kehittäjä Miina Savolainen halusi tulla kuvatuksi Pitkänsillan edustalla.
28.04.2015 - 16:49 Teksti ja kuvat: Matilda Jokinen

Jokainen ansaitsee tulla nähdyksi sellaisena kuin itse haluaa. Yhteisötaiteilija Miina Savolainen voimauttaa ihmisiä valokuvauksella ja korjaavalla katseella.

Miina Savolainen oli kolmen vanha, kun äiti löysi hänet itkemässä veljensä vierestä. Äidin kysyessä itkun syytä Savolainen oli huokaissut:

– Rakastan Villeä niin paljon, että haluaisin olla Ville.

Tarina osoittaa Savolaisen mielestä hyvin, miten suuri, omat rajat kadottava rakkaus antaa syyn valokuvaamiselle.

– Rakkaus ei itsessään riitä, vaan se tarvitsee teon. Valokuvauksella voi tavoittaa toisen ihmisen ja kertoa, että hän on tärkeä. Se on kömpelö yritys saada rakkaus talteen.

Savolaisesta ei koskaan tullut Villeä.

Sen sijaan hänestä tuli tunnettu valokuvaaja ja sosiaalikasvattaja, joka on kehittänyt voimauttavan valokuvauksen.

Menetelmässä on kyse vuorovaikutuksesta ja korjaavista katseista. Kuvattavan ja kuvaajan valtasuhteista luovutaan. Kuvaustilanne kääntyy ylösalaisin, kun kuvattava päättää, miten ja missä häntä saa kuvata.

Valokuvaaminen on ollut Savolaiselle tärkeää lapsuudesta lähtien, ja hänen kodissaan vallitsi voimakas perhekuvaamisen kulttuuri. 10-vuotias Savolainen kävi Vantaan kaupungin järjestämällä mustavalkopimiökurssilla voidakseen kuvata sisaruksiaan.

– Vastuullisena isosiskona halusin antaa sisaruksilleni saman huomion- ja rakkaudenkokemuksen, jonka olin esikoisena saanut isän ottaessa minusta kuvia.

Myöhemmin tehdessään töitä lastenkodeissa Savolainen otti valokuvauksen apuun, kun sanat eivät enää riittäneet.

Maailman ihanin tyttö

Lastensuojeluprojekti Maailman ihanin tyttö sai alkunsa vuonna 1998, kun Savolainen ryhtyi kuvaamaan kymmentä Hyvösen lastenkodissa asuvaa tyttöä. Kuvilla hän halusi osoittaa lasten olevan arvokkaita sellaisinaan. Pian Savolainen huomasi, että katsomalla hyväksyvästi oli mahdollista päästä syvemmälle lasten tunteiden maailmaan kuin puhumalla.

Projekti oli käännekohta niin tytöille kuin Savolaisellekin.

– Ymmärsin heti ensimmäisissä kuvauksissa, että nyt olemme löytäneet jotain maailman tärkeintä. Tämä muuttaa elämäni.

Voimauttava valokuvaus syntyi hankkeen myötä. Nyt Savolaisen elämäntyö on saada aikaan yleinen asennemuutos hoito- ja koulutusaloilla.

Perinteisesti hoitotyössä on haluttu poistaa tunteet, jottei työ olisi liian raskasta hoitajille. Rakkauden ei ole ajateltu kuuluvan hoitosuhteeseen. Savolainen kuitenkin uskoo, että juuri hoitajan ja hoidettavan välinen vuorovaikutus ja arvostus vähentäisivät työn kuormittavuutta, sillä ne tekevät hoidosta merkityksellisempää.

Sosiaali- ja hoitoalojen ammattilaisille Savolainen järjestää voimauttavan valokuvauksen koulutusta. Kymmenen viime vuoden aikana 3 000 ihmistä on käynyt hänen vuoden mittaisen peruskoulutuksensa.

– Kaikki korjaavat kokemukset syntyvät vuorovaikutuksessa. Kun valtasuhteet puretaan ja kaksi ihmistä heittäytyy yhdessä luovaan prosessiin, syntyy ihmeitä.

Savolaisen työ on saanut paljon tunnustusta ja palkintoja. Voimauttavan valokuvauksen menetelmä palkittiin Lastenkulttuurin valtionpalkinnolla vuonna 2006. Tänä vuonna Valokuvan voimaa -sarja sai Koulutusrahaston Koura -palkinnon. Siinä Savolainen opetti voimauttavaa valokuvausta perheille.

Kertomuksia yhteisestä maailmasta

Maailman ihanin tyttö -projekti on myös herännyt uudelleen eloon ja saavuttanut suosiota Susanna Haaviston näyttämöesityksenä. Haavisto kirjoitti jokaiselle kymmenelle tytölle kuvien pohjalta oman laulun ja lisäsi joukkoon monologeja 50-luvun lastensuojelusta. Suvi Isotalo sävelsi esitykseen musiikin ja Marjo Kuusela vastasi tanssikoreografiasta.

Maailman ihanin tyttö soi sai ensi-iltansa 26. helmikuuta Espoon kaupungin teatterin Louhisalissa. Savolainen kertoi sen olleen vahva kokemus tytöille, jotka tunnistivat itsensä omista lauluistaan, vaikka ovatkin jo aikuisia. Muutamat heistä palasivat Savolaisen kanssa kuvaamaan tunteiden purkamiseksi

Esitys sai keväälle lisäesityksiä suuren kysynnän vuoksi.

Voimauttava valokuvaus auttaa Savolaista myös jäsentämään omia tunteitaan, ja hän tekee valokuvausprojekteja perheensä kanssa.

Muutama vuosi sitten hän kokosi valokuvista sukupuun, jonka tarkoituksena oli aineellistaa isovanhemmilta asti periytyviä murheita ja ajatusmalleja. Kun sukupuu oli valmis, tunsi Savolainen huoliensa keventyvän.

Koulutuksessaan käyville Savolainen korostaa omien projektien tärkeyttä. Voimauttavaa valokuvausta ei voi soveltaa muihin, ellei ole käyttänyt sitä itseensä.

Menetelmää ei myöskään voi oppia kerrasta, vaan itsensä haastamista vuorovaikutukselle pitää olla valmis työstämään jatkuvasti.

Vaikka henkilökohtaiset hankkeet ovat Savolaiselle voimauttavia, ei hän halua kuvata sisäisiä tunteitaan julkisiksi taideteoksiksi.

– Taiteilijana minua ei kiinnosta kertoa omasta maailmastani, vaan yhteisestä maailmasta.

Nyt Savolaisella on meneillään yhteisötaidehanke sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kanssa.

Transihmisiä kuvatessaan Savolainen haluaa osoittaa lopulta saman kuin Maailman ihanin tyttö -projektilla: Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi oikein, sellaisena kuin he itse haluavat.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.