Kerrostaiteilija

Ari Pelkonen tekee kriitikoiden mukaan Suomen tyylikkäintä kuvataidetta kolmetuhatta vuotta vanhalla menetelmällä. Syksyllä hänet valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi.

Tampereen taidemuseon seinää peittävät mustat maalinroiskeet. Seinä näyttää spontaanisti maalatulta, siveltimenvedot ovat suttuisia ja summittaisia.

Kuvataiteilija Ari Pelkonen korjailee teosta sieltä ja täältä. Ei kuitenkaan maalaamalla, vaan teippaamalla paperia seinille.

Pelkosen painotyöt jäljittelevät liki täydellisesti sivellinjälkeä. Teoksen tekemiseen vaadittiin kolmen viikon kaiverrusurakka.

Työ kahdessa vaiheessa

Pelkonen valittiin syksyllä Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2012.

Hän on kolmas taidegraafikko, joka on voittanut palkinnon sen lähes 30-vuotisen historian aikana.

Pelkonen yhdistää töissään ainutlaatuisesti perinteisen puupiirroksen ja maalauksen. Tekniikka on kaksivaiheinen: Puupiirrossa koverrettu kuva painetaan japaninpaperille, joka asetetaan maalatun kankaan päälle.

Teoksissa painetut puupiirrokset lomittuvat ja levittyvät maalaustyöhön, kunnes katsoja ei enää erota maalausta ja painotyötä toisistaan.

Tekniikat ovat kuitenkin luonteeltaan täysin erilaisia. Puun työstäminen vaatii tuntien työn ja rikkoutuneet raajat.

– Maalatessani heitän vettä kankaalle, roiskutan ja annan värin valua. Siinä hengittää ihan eri tavalla kuin puukaiverruksissa, joita koverran kädet väärinä.

Roolileikki

Nyt Pelkonen työskentelee taidemuseossa tuhansia vuosia vanhan painotekniikan kanssa sujuvasti pillifarkuissa ja kauluspaidassa.
Tiloissa haisee vielä liima, ja rakennustarvikkeita lojuu nurkissa.

Syksyn palkinnon jälkeen Pelkosella on ollut mahdollisuus pitää taukoa toimestaan Helsingin kuvataideakatemian työmestarina. Viimeiset kuukaudet hän on valmistellut koko Tampereen taidemuseon kattavaa palkintonäyttelyä.

Reilu enemmistö Pelkosen usein suurikokoisista töistä on omakuvia. Hän sanoo, että itsessä riittää aihetta taiteeseen.

– Teokset ovat enemmänkin roolileikkiä. Hahmot synnyttävät tarinoita, joille ei ole suoraa tulkintatapaa.

Suunta

Pelkonen teippaa uuden paperin taidemuseon seinään. Seuraavaksi paperit liisteröidään, jonka jälkeen niitä ei enää erota suoraan seinään maalatuista.

Museossa on esillä lähes kaikki teokset hänen taiteilijanuransa varrelta. Pelkonen katsoo mielellään varhaisimpiakin töitään.

– Suunta oli jo aikaisessa vaiheessa selvä.