Kiekkohuoltaja vaihtaa tarvittaessa lamputkin

Lasse Laukkanen myöntää, että tunteet voivat kiehahtaa otteluiden aikana, mutta vanhemmiten ei enää niin kuin takavuosina.
02.12.2016 - 18:02 Teksti ja kuva: Jussi Vainikka

Jääkiekkoilijat paistattelevat valokeilassa päivästä toiseen. Harva muistaa, että yhtään maalia ei syntyisi ilman huoltajan päivittäistä työpanosta.

Ilveksen pukukoppikäytävää pitkin lähestyy mies tottunein askelin. Lasse Laukkanen tuntee Hakametsän jäähallin kenties paremmin kuin kukaan muu. Hän on toiminut Ilveksen edustusjoukkueen huoltajana yhtäjaksoisesti vuodesta 1970 lähtien. 16-vuotiaana kerätyt kiekot poikivat lopulta pitkäaikaisen pestin.

Järvisen Markku oli silloin huoltajana. Hän sanoi, että jos jään keräämään kiekkoja, voin päästä syksyllä mukaan. Syksyllä olin hallilla sitten tietysti kuin tauti, Laukkanen muistelee.

Laukkanen on 46:n Ilves-vuoden aikana nähnyt kausien 1972 ja 1985 mestaruudet sekä 2000-luvun laihat ajat. Ympäristö on Hakametsässä pysynyt aina samana, mutta työ on luonnollisesti muuttunut alkuajoista.

– Ei silloin ollut mitään pyykinpesukoneita, kuivausrumpuja tai kunnollisia kahvinkeittimiä, Laukkanen kertoo.

Nykyajan huippukiekkoilijat saavat nauttia viimeiseen asti jalkoja tukevista luistimista sekä kevyistä komposiittimailoista. Modernien varusteiden kestävyys ei ole Laukkasen mukaan entisen veroinen.

– Joku saattoi pelata kolme kautta putkeen samoilla nahkahanskoilla, kämmenet vain vaihdettiin. Nykyään yhdellä pelaajalla menee 2–3 hanskat kaudessa.

Ei pelkkää luistinten teroittamista

Aamuharjoituksista on jo kulunut hyvä tovi, eikä illalla ole ottelua, joten jäähallilla on iltapäivästä rauhallista. Ilveksen pukukoppikäytävän seinillä roikkuvat pelipaidat sekä joukkuekuvat henkivät perinteitä ja kunniakasta historiaa. Ulkomaalaispelaajien määrä on kasvanut vuosien varrella, mutta pukukopin ilmapiiriin se ei ole vaikuttanut.

Niemisen Veikko oli aikoinaan sellainen huulenheittäjä. Nykypelaajista vastikään Yhdysvalloista tullut Jerry D’Amigo on huumorimiehiä, Laukkanen mainitsee kysyttäessä pukukopin äänitorvista.

Huoltajien työajat venyvät etenkin ottelupäivinä pitkäksi. Varusteiden huoltamisen lisäksi päivittäiseen työnkuvaan kuuluu pyykinpesua, kaupassa käyntiä sekä juoksevien asioiden hoitoa. Laukkanen järjestää pelaajille tarpeen mukaan muun muassa asuntoja ja leasing-autoja. Hänen mukaansa kaikilla ulkomaalaispelaajilla on asunnoissaan seuran kalusteet.

– Vuosien varrella on tullut kalustettua ja tyhjennettyä satoja kämppiä. Joskus joutuu vaihtamaan lamppuja, sillä se ei kaikilta onnistu, Laukkanen naurahtaa.

Työstään kertovasta Laukkasesta huokuu edelleen tietynlainen lapseninto. Kyllästymisen tunnetta hän ei ole koskaan sisimmässään havainnut. Muunlaiset työt eivät houkuta.

– Olen tykännyt tästä paljon. Hyviä ystäviä on tullut joka puolelta, niin pelaajia, valmentajia kuin toimiston väkeäkin.

Pukukoppikierroksen jälkeen on aika jatkaa matkaa ja jättää hiljaisen työn sankari rutiiniensa pariin. Samaan aikaan hallin ovista astuu ulos Ilveksen nykyinen päävalmentaja Karri Kivi. Valmentajat ovat seuran tiloissa vaihtuneet tiuhaan, mutta yksi mies pysyy huoltolaukkuineen aina mukana.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.

Fakta

Lasse Laukkanen

  • syntynyt 8. toukokuuta 1956 Haapajärvellä.
  • Jääkiekkoleijona numero 169.
  • Ilveksen huoltajana vuodesta 1970 lähtien.
  • 18-vuotiaiden maajoukkuehuoltajana 1979–1980, olympiajoukkueen huoltajana 1988–1992 ja 1995–1997.

Jutun kuvat

Lasse Laukkanen myöntää, että tunteet voivat kiehahtaa otteluiden aikana, mutta vanhemmiten ei enää niin kuin takavuosina.