Kun tuomiot on jaettu, jäljelle jää vain aikaa odottaa

– Pitää käydä ostamassa paljon levyjä mukaan vankilaan. Muuten siellä onkin elektroniikkaa ja tekemistä ihan hyvin, Sauli kertoo
27.09.2016 - 13:20 Alina Koskela

Muiden parikymppisten mennessä syksyllä kouluun tai töihin Sauli valmistautuu menemään vankilaan. Hän elää toinen jalka kaltereiden sisällä odottaen päivää, jolloin tuomio astuu voimaan.

Sauli katselee parvekkeeltaan aukeavaa syksyistä maisemaa, joka ulottuu Oulun keskustan kattojen yli. Asunto on upouusi ja sisustus huoliteltu.

Oululaissyntyinen Sauli sai alkuvuodesta viiden vuoden ehdottoman vankeustuomion törkeistä huumausainerikoksista. Tuomio ei vielä ole astunut voimaan, ja päivät kuluvat tulevaa odottaen. Sauli on nuori vanki, vasta parinkymppinen. Koska hän oli alle 21-vuotias rikoksentekijä ja ensikertalainen, hän istuu tuomiostaan todennäköisesti yhden kolmasosan.

Vähän alle kaksi vuotta – vähennettynä aika, jolloin Sauli on ollut jo tutkintavankeudessa.

– Tuomion jälkeen en ole voinut ottaa pitkäaikaisia vuokrasopimuksia, vaan muutaman kuukauden välein on pitänyt vaihtaa asuntoa. Tämä on valmiiksi kalustettu kämppä, omat tavarat ovat jo varastossa.

Jos rikoksesta epäillyllä on kova tuomio edessään, tavallisesti heti kiinnioton jälkeen epäilty pidetään vangittuna käräjäoikeuden käsittelyyn ja vankilaan toimittamiseen asti. Sauli pääsi poikkeuksellisesti vapaaksi ylioppilaskirjoitusten vuoksi.

Oikeusprosessi on kestänyt kaksi vuotta. Sauli on valittanut keväällä saamastaan tuomiosta hovioikeuteen ja odottaa sen käsittelyä. Odotusaika on pitkä, mutta Sauli uskoo käsittelyn alkavan tämän vuoden puolella.

Tuomio ei luultavasti muutu, mutta lisäaikaa sai sopivasti. Sauli on myös tullut toisiin ajatuksiin hovioikeuteen valittamisesta.

– Jos perun valituksen, voin mennä kuukauden sisään istumaan tuomiotani pois. Sitä on turha venyttää. Tämä syksy on hukkaan heitettyä aikaa, kun ei pysty tekemään mitään pidempiaikaista.

– Sitten katsotaan, mihin vankilaan sijoitetaan. Tulee Risen haastattelu, Sauli kertoo.

Risellä Sauli tarkoittaa Rikosseuraamuslaitosta. Nuoren ikänsä takia hänellä on mahdollisuus vaikuttaa sijoittamispaikkaansa. Toiveita hänellä ei juuri ole – kunhan on jotain tekemistä.

Suomalaisissa vankiloissa on mahdollisuus tehdä töitä, opiskella tai käydä erilaisilla kursseilla. Sauli oli kesällä kaksi kuukautta tutkintavankeudessa muusta huumausainerikoksesta, joten hän on ehtinyt jo sopeutua vankilaelämään. Kesällä hän oli vankilan keittiössä töissä.

Läheiset tukena ja taakkana

Päivä päivältä lähestyvä vankilatuomio on vaikuttanut Saulin elämäntyyliin. Hän on yrittänyt elää tulevan edestä ja nauttia. Viimeisen vuoden aikana hän on matkustanut henkilökortilla kuukauden Euroopan rajojen sisäpuolella – vielä kun voi.

Muuten arkipäivät Sauli viettää niin kuin kuka tahansa muu.

– Käyn salilla treenailemassa ja pelaamassa futista tuttujen kanssa. Sitten käyn hakemassa ruokaa, nukun päikkäreitä ja illat menevät kavereiden kanssa hengaillessa. Ja välillä käyn tietysti moikkaamassa porukoita.

Muita pidempiä tai läheisempiä ihmissuhteita Sauli ei halua pitää tärkeimpien ystävien lisäksi. Vankilassa on vaikeampaa, jos ulkomaailmassa on paljon kavereita odottamassa.

– En haluaisi missään nimessä seurustella juuri nyt. Muilta vangeilta kuulin, että seurustelevana jokainen päivä tuntuu kahdelta.

Sauli on saanut lähipiiriltään tukea pitkän oikeusprosessin aikana. Vanhemmat ovat suhtautuneet hyvin tuomioon ja yrittäneet aina tukea. Eivät syyllistä, eivätkä hylkää. Myös vanhat ystävät pysyvät rinnalla.

– Kukaan kaveri ei ole kääntänyt minulle selkäänsä. Ennemminkin ajattelen, että on parempi olla pitämättä yhteyttä niin paljoa tai ollenkaan, koska en halua kenellekään ongelmia. Jos jotkut eivät halua liittyä millään tavalla tähän toimintaan, niin en myöskään halua sotkea niitä tähän.

Moni sai tietää Saulin vankilatuomiosta, kun tuomiot ja nimet julkistettiin lehdissä. Nuoren iän takia uteliaiden kuiskutteluilta ja katseilta ei voi välttyä. Sauli ei juuri välitä mitä muut puhuvat.

– Kukaan ei ole ainakaan päin naamaa tullut mitään sanomaan, mutta sitten kuulee jostain, että selän takana on puhuttu. Muiden mielipiteet eivät kiinnosta yhtään. Aluksi ehkä mietitytti, mutta en voi vaikuttaa kenenkään mielipiteisiin.

Tällä hetkellä elämään vaikuttaa myös kokonaan toinen oikeudenkäynti, jonka käsittely on vasta edessä. Matkustuskiellon takia Saulin on asuttava pohjoisessa. Poliisiasemalle on ilmoittauduttava allekirjoituksin kahdesti viikossa, ja kello 22–06 välillä pitäisi olla sisätiloissa, jossain tietyssä osoitteessa tavoitettavissa.

Muusta poliisin harjoittamasta valvonnasta ei voi tietää.

– Viime viikon maanantaina tulin kaverin kanssa kylpylästä, ja rappukäytävässä minua odotti neljä poliisia koiran kanssa Keskusrikospoliisista. He tulivat suorittamaan kotietsintää.
 

Asenne selviämisen aseena

Voiko vankilaan valmistautua?

Sauli miettii hetken. Vastaus on myöntävä.

– Valmistautua voi kahdella tavalla. Voi joko ajatella, että kaikki on menetetty. Dokata ja vetää kamaa. Mutta voi myös olla luovuttamatta, ajatella, ettei menetä mitään. Mahdollisuus parantaa omaa henkistä ja fyysistä vointia. Ei se ole maailmanloppu.

Sauli tiesi alusta asti, että tuomiosta tulee pitkä. Tieto vaikutti myös asennoitumiseen. Pitkän oikeusprosessin aikana ajatusta vankilasta on ehtinyt käsitellä.

Saulin mukaan ajan nopea kuluminen riippuu asenteesta ja hän suhtautuu tulevaan tuomioon omasta mielestään oikealla asenteella. Vankilassa on aikaa lukea kirjoja ja opiskella.

Vankilaan meno ei tunnu Saulista vaikealta. Viimeisen vuoden ajan on tapahtunut paljon, joten Sauli ajattelee tuomion hyvänä irtiottona kaikesta. Kesäisen tutkintavankeuden jälkeen vankilaan joutuminen ei jännitä. Eikä pelota.

– Lähinnä jos sosiaaliset taidot kärsivät yksin ollessa, vaikka tietysti muiden vankien kanssa voi olla tekemisissä ja ulkomaailmaan on puhelinyhteys. Jokaisen vangin pitää luoda oma selviytymissuunnitelma: osa treenaa, osa tekee töitä.

Kaduttaako?

– Kadun sitä, että minusta tuli rahan myötä oikeasti ylimielinen. 18-vuotiaana huumerahaa oli enemmän kuin jaksoi tuhlata, niin onko ihme. Raha ei kuitenkaan ole syy olla ylimielinen, se ei ole maailman tärkein asia. Ja myös kovien huumeiden myynti kaduttaa. Niiden, jotka aiheuttaa erittäin pahoja sivuvaikutuksia liikakäytössä ja joita harvoin käytetään vastuullisesti.

Vankilasta ulkomaailmaan palaaminen ei pelota. Kun Saulilta kysyy tulevaisuudenhaaveista, vastaus on selkeä. Yliopistoon tai ammattikorkeaan on päästävä.

– Jotkut käy armeijassa, minä käyn istumassa yli vuoden linnassa. Tulen entistä parempana ihmisenä takaisin, en usko olevani mitenkään huonompi ihminen sen jälkeen.

 

 Haastateltavan nimi on muutettu juttua varten henkilön yksityisyyden suojaamiseksi.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.