Lapsi, joka halusi tulla kuulluksi

Timo Parvela on menestynyt lasten- ja nuortenkirjailija. Hänen kirjojaan on käännetty 20 eri kielelle.
28.04.2015 - 16:56 Fanni Kangasvieri, kuva: Kreetta Järvenpää

Kirjailija Timo Parvela tajusi vasta yliopistossa haluavansa kirjoittaa ammatikseen. Kivikkoinen alku ei lannistanut kirjailijaa: kuumeinen työ tuotti lopulta tulosta menestyneen esikoisteoksen muodossa.

Tunnelma Sanomatalossa Helsingissä on seesteinen. Ihmisvilinästä löydän hajamielisen Timo Parvelan, joka on asettunut istumaan kulmapöytään. Kirjailija kieltäytyy kättelemästä.

– En halua tartuttaa flunssaa, Parvela naurahtaa.

Kirjailija on pukeutunut rennosti vihreään huppariin: hän ei selvästi tee itsestään suurta numeroa. Syytä kuitenkin olisi.

Timo Parvela on lasten- ja nuortenkirjailija, jonka kirjoja on julkaistu yli 70 kappaletta ja käännetty 20 eri kielelle. Parvelan Ella-kirjasarja ei ole saavuttanut vain suomalaisia lapsiperheitä. Edes itse kirjailija ei ole aivan varma, mihin maihin tekstit ovat päätyneet.

– Tietääkseni kaksi kirjaani on käännetty venäjän kielelle, mutta kustantaja on kadonnut kuin savuna ilmaan.

Kolme sanaa laiskuudesta

Monet kirjailijat tietävät jo lapsena haluavansa kirjoittaa ammatikseen, mutta Parvela oli poikkeus: vasta kasvatustieteen opinnot saivat hänet toisiin aatoksiin. Tarinat ovat kuitenkin olleet kirjailijan elämässä aina läsnä.

– Lapsena halusin pääasiassa tulla kuulluksi. Kirjoitin hauskoja fiktiivisiä kertomuksia, joista en saanut edes hyvää palautetta. En unelmoinut kirjailijan ammatista.

Kuitenkin Parvelan luova ote kirjoittamiseen välittyi hänen tekstistään jo nuorena.

Luokalle annettiin tehtäväksi kirjoittaa essee laiskuudesta.

Parvela kirjoitti paperille vain kolme sanaa: Tätä. On. Laiskuus.

Tässä kohtaa kirjailija nousee äkisti tuolistaan.

– Pakko hakea kuumaa vettä flunssaan! Parvela huikkaa kahvilan tiskiltä.

Parvelan palatessa takaisin tuolilleen puhe kääntyy nuhaan sekä Parvelan opettajan uraan. Yliopistosta valmistuttuaan Parvela siirtyi opettamaan Tupamäen ala-asteelle Petäjävedelle 80-luvun lopulla. Työ oli kuitenkin hajanaista: kirjailijan ura vei liikaa voimia.

– Olin kirjoittanut jo 7 kirjaa, kun lopetin työni opettajana. Kirjoitin kirjoja, opetin koulussa ja minulla oli kaksi pientä lasta. Aikataulussa oli ainakin yksi homma liikaa.

Parvela ei kuitenkaan halunnut luopua kirjoittamisesta.

– Enkä lapsista, kirjailija lisää.

Opettamisen aika oli ohi.

Työkavereina Muru ja Pate

Parvela kasvoille ilmaantuu virnistys, kun keskustelu ohjautuu hänen esikoisteokseensa Poikaan. Kirjailija katselee käsiään ja muistelee yli 20 vuoden takaista tapahtumaa.

– Viimeisinä opiskeluvuosinani minulla oli suuri salaisuus. Leijailin jossain maan yläpuolella. Kirjoitin esikoisteostani kenenkään tietämättä.

Anna-Leena Härkösen Häräntappoase toimi Parvelalle motivaation lähteenä.

– Härkösen kirjan menestys sai minut kirjoittamaan. Ajattelin hieman ylimielisesti, että pystyn saamaan samanlaista suosiota. Se oli haaveeni.

Parvela pommitti kustantajia vuoden sinnikkäästi. Hän oli kuullut, että niin pitää tehdä, jos haluaa kirjansa markkinoille.

Kustantamosta vastattiin alussa nihkeästi, mutta viimein vuoden 1988 huhtikuussa yhtiöllä oli aikaa lukea käsikirjoitus. Karu totuus kuitenkin oli, että se oli hukassa.

– Pidin sitä kohtalona ja ajattelin olla lähettämättä koko tekstiä. Tietokoneita oli silloin vain harvoilla ja kopioiminen maksoi maltaita.

Ihme kuitenkin tapahtui, ja kirjan käsikirjoitus löydettiin.

Kustantamo ilmoitti Parvelalle tekevänsä yhteistyötä ja julkaisevansa kirjan.

Tässä kohtaa kirjailija huokaa raskaasti ja sulkee hetkeksi silmänsä.

– Kuukauden päästä kustantamo suljettiin. Se lakkasi olemasta.

Parvelan pelastukseksi tuttu toimittaja siirtyi suljetusta kustantamosta Tammeen ja vei käsikirjoituksen mukanaan julkaistavaksi.

Kirja ilmestyi kauppoihin seuraavan vuoden keväällä.

90-luvun puolessa välissä Parvela jätti opettajan uran taakseen ja ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi. Kirjailijan työkollegat vaihtuivat kahteen mäyräkoiraan Muruun ja Pateen. Myös elämän aikataulu muuttui.

– Herään yleensä seitsemältä lenkittämään koirat. Töihin lähden yhdeksältä.

Parvelan matka ei kuitenkaan ole pitkä. Työpaikkana toimii nimittäin omakotitalon työhuone.

Kirjailija vaikuttaa toiveikkaalta, kun keskustelu kääntyy tulevaisuuden suunnitelmiin. Kehitteillä on nimittäin uusi kirjasarja, jonka tarina sijoittuu avaruuteen. Parvela heittäytyy tässä kohtaa salaperäiseksi. Hän ei suostu paljastamaan enempää.

Kun nousemme jatkamaan matkaa, kirjailija ojentaa yllättäen kätensä.

Kättelemme.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.