Myöhäisherännäinen

Mika Rättö on tyytyväinen elämäänsä kokeellisen taiteen tekijänä, vaikka hommassa ei pääse rikastumaan.
24.11.2015 - 17:31 Miina Viljanen, kuvat: Miina Viljanen

Taiteilija Mika Rättö heräsi maailman hienouteen päälle kaksikymppisenä. Kun koulun jälkeen mitään ei ollut enää pakko tehdä, Rättö halusi tehdä kaiken.

 Elokuva on ollut aina kaikessa tekemisessä se yksi yhdistävä tekijä.

Näin kertoo porilainen monitaiteilija Mika Rättö urastaan. Rättö on mies, joka ei ole koskaan tavoitellut korkeuksia. Yksi haave hänellä on kuitenkin ollut aina. Elokuva on houkutellut uran alkumetreiltä lähtien ja toiminut inspiraationa kaikelle tekemiselle, oli kyseessä sitten teatteri, musiikki tai kirjoittaminen.

Nyt Rätön voi sanoa elävän unelmaansa. Hänen ohjaamansa elokuva Samurai Rauni Reposaarelainen tulee ensi-iltaan ensi vuoden aikana. Rätöllä on takana pitkä ura monenlaisten taiteenlajien parissa, mutta elokuvantekijänä hän on silti amatööri.

 Olen joutunut oppimaan kantapään kautta kaiken. Leikkauspöydällä sitä aina huomaa, että taas meni pieleen ja sitten palataan itkien kuvaamaan kaikki uudestaan. Mutta yritys on aivan järjetön.

Köyhän miehen elokuva

Elokuvainnostus alkoi 90-luvulla, kun nuori Rättö teki näytelmiä teatterinuorison valtaamassa hylätyssä rakennuksessa, joka otettiin kulttuuritoiminnan käyttöön. Rättö kavereineen haaveili elokuvanteosta, joten jo ensimmäiset näytelmät tehtiin niin kuin kyseessä olisi elokuva.

 Me kutsuttiin näytelmää köyhän miehen elokuvaksi.

20 vuotta myöhemmin sama kulttuuritalo on edelleen toiminnassa vanhalla paikallaan Porin keskustassa. Seinät on maalattu täyteen graffiteja sisältä ja ulkoa. Kaupunkinsa tunnetuimpiin kulttuurivaikuttajiin noussut Rättö esittelee innoissaan rakennuksen eri huoneita ja moikkailee tutuille vastaantulijoille.

Monitaiteilijalla on monia kiinnostuksenkohteita. Nykyään Rättö tunnetaan parhaiten muusikkona, muun muassa yhtyeistä Kuusumun Profeetta ja Circle. Näytelmienkin teko on jatkunut, ja lisäksi mukaan on tullut kuvataidetta ja kirjailijan työtä. Köyhän miehen elokuva on vaihtunut ihan oikeaksi elokuvaksi.

Sähkölinjalta taidekouluun

Mikään lapsinero Rättö ei ollut. Ennen kahtakymmentä ikävuotta tätä tulevaa taiteilijaa ei kiinnostanut suoraan sanottuna mikään. Lapsena Rättö rakensi majoja ja pyöri heinikossa. Yläasteella alkoivat sen iän sekoilut ja rällätykset. Kaikkein vähiten kiinnosti koulunkäynti.

 Luin peruskoulun aikana ehkä yhden kirjan. Jos oli pakko lukea jotain, luin pelkät takakannet ja kysyin kavereilta loput.

Haaveita tulevaisuuden suhteen ei ollut. Rättö marssi yhdeksännellä luokalla opinto-ohjaajan luokse ja kysyi, mikä on paras paikka, jonne hänen todistuksellaan pääsee. Rättö kävi loppuun sähkölinjan, vaikka ala ei tuntunut omalta.

Oman alan hommia Rättö ei tehnyt päivääkään, vaan aloitti armeijan jälkeen taidekoulun Kankaanpäässä. Se osoittautui oikeaksi valinnaksi. Viikonloppuisin Rättö viritteli erilaisia taideprojekteja Porissa, pääasiassa näytelmiä ja bändejä.

Herääminen

Samoihin aikoihin tapahtui jotain selittämätöntä, kun nuorimies eksyi ensimmäistä kertaa kirjastoon. Suuri vaihtoehtojen määrä sai Rätön aluksi hämilleen.

 Katsoin vaan että jumankauta, miten näistä miljoonista kirjoista voi valita. Mutta kyllä se alkoi pikkuhiljaa selvitä.

Rättö innostui etenkin filosofiasta ja psykologiasta. Kirjoja hän luki hirveällä innolla, vaikka niistä ei aluksi tajunnutkaan mitään. Kirjoissa tuntui olevan jokin salaisuus, jota piti metsästää.

 Kiinnostus filosofiaan avasi välittömästi miljoonia ovia, kun tajusi, että maailma on paikka, jossa voi muodostaa kummallisia ajatuksia ja havaintoja, ja niistä voi tehdä vaikka mitä.

Rättö ei oikein osaa itsekään sanoa, mistä tämä suuri elämänmuutos johtui. Jossain vaiheessa sitä vain tajusi, että omalla elämällään kannattaa tehdä muutakin kuin sekoilla ympäriinsä.

 Olin kaikin tavoin myöhäisherännäinen. Kaikki tapahtui mun kohdalla vähän jälkijunassa.

Inspiraatiota ei odotella

Myöhemmin kiinnostus filosofiaa kohtaan siirtyi Rätön teoksiin. Vaikka Rättö ei koskaan ole tavoitellut teoksissaan mitään yhdensuuntaista tyyliä, toistuvat niissä usein filosofian suuret kysymykset elämästä ja kuolemasta.

Aina kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla niin syvällistä. Rättö oli kerran apulaisena lasten taidekerhossa, jossa hän katseli seinälle laitettuja lasten piirroksia. Kotiin päästyään hän kirjoitti muistiin kaiken näkemänsä. Niin syntyi yksi Kuusumun Profeetan levyistä.

 Kärpänen sateessa, spiraali taivaalla, Rättö laulaa.

Ideat sanoituksiin ja kirjoittamiseen saa istumalla alas ja katselemalla ympärilleen. Ajatukset alkavat virrata heti, kun malttaa olla hetken paikallaan. Mitään suurta inspiraatiota Rättö ei voi odotella, vaan tekemisen täytyy olla säännöllistä.

 Jäisi muuten työt tekemättä.

Rajojen rikkoja

Nyt Rättö istuu pienen nuhjuisen asuntonsa nuhjuisella tuolilla ja haaveilee Playstation nelosesta. Siihen ei kuitenkaan ole vielä varaa.

Taiteilijan uraa on parikymmentä vuotta takana, mutta suurten foorumien sijaan Rättö toimii edelleen kellarissa. Ja siellä hän haluaakin pysyä. Pori ja oma koti houkuttelevat enemmän kuin pääkaupungit ja jatkuva matkustelu. Nuorison hittien seuraamisen sijaan kiinnostaa kokeellisuus.

 Olen tehnyt valinnan sen välillä, haluanko toteuttaa omaa juttuani ja saada tuloja 50 senttiä tunnissa, vai haluanko vaikkapa omakotitalon ja tehdä sen eteen sitten jotain muuta.

Rättöä kuvaillaan usein rajojen rikkojaksi, ja sen hän allekirjoittaa itsekin. Hienointa maailmassa on toteuttaa jotain aivan uutta ja löytää uusia näkökulmia tekemiseen. Jazzlevyn jälkeen ei tehdä toista jazzlevyä, vaan kokeillaan jotain muuta.

Erityisiä esikuvia Rätöllä ei ole. Jonkinlaisena ihailun kohteena voi pitää muusikko Scott Walkeria, joka uskalsi aikoinaan jättää suositun poikabändinsä ja ryhtyä tekemään omaa juttuaan. Rättö kertoo, että kaikki musiikilliset vaikutteet hän on kuitenkin saanut lähinnä nuoruudessaan.

 En ole kuunnellut muiden tekemää musiikkia ainakaan kymmeneen vuoteen. Jotenkin se on vain karissut pois.

Pyörä pyörii

Rättö ihmettelee usein sitä, miksi ihmiset erikoistuvat nykyään niin hanakasti vain yhden taiteenlajin yhteen osa-alueeseen, kuten elokuvakäsikirjoittamiseen.

Moni yhden lajin taiteilija kokee Rätön mukaan valkoisen paperin pelkoa. Silloin tuijotetaan ahdistuneina päivä toisensa jälkeen valkoisena pysyvää ruutua tai paperia, kun pää lyö tyhjää eikä saa mitään aikaiseksi.
Rätöllä ei sellaista ongelmaa ole. Jos ei saa riviäkään kirjoitetuksi, niin sitten voi vaikka levyttää biisejä tai leikata filmiä.

 Koskaan ei tarvitse jäädä paikoilleen miettimään, että mitä sitä tekisi. Nyt on nämä projektit, ja kun ne on valmiita, on käynnissä jo uusia. Niin se pyörä pyörii.

Rätön ei ole tarvinnut aloittaa tyhjästä kuin yhden kerran, ja sen jälkeen kaikki tekeminen on ollut jatkumoa jollekin toiselle. Rättö kuvailee uraansa reissuksi, jolle on lähdetty ilman tarkkaa suunnitelmaa päämääristä. Kaikki muotoutuu pikkuhiljaa tekemisen kautta.

Tulevaisuudessa Rättö haluaa tehdä lisää elokuvia. Ja lisää levyjä ja kirjoja. Mitään tarkkoja suunnitelmia ei ole, mutta oletettavasti kaikki jatkuu samalla tavalla kuin tähänkin asti. Mutta entä jos voisi tehdä mitä tahansa, ilman minkäänlaisia rajoituksia? Rättö vastaa kysymykseen hetkeäkään epäröimättä.

 Tekisin samaa kuin nytkin.
 

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.

Fakta

Mika Rättö on 42-vuotias porilainen taiteilija.

Yhtyeitä Kuusumun Profeetta, Circle, Rättö ja Lehtisalo sekä Eleanoora Rosenholm.

Kirjoittanut kaksi kirjaa: Tihkuluodon kuiskaajat ja Mysterius Viisikulma-avain. Uusin kirja Se jokin: ”Kuule härkäpapusi rapisevan” ilmestyy vuonna 2016.

Tehnyt teatteria ryhmässä nimeltä Moderni Kanuuna. Uusimpana projektina on porilainen samurai-elokuva Samurai Rauni Reposaarelainen, joka tulee ensi-iltaan vuonna 2016.

Jutun kuvat

Mika Rättö on tyytyväinen elämäänsä kokeellisen taiteen tekijänä, vaikka hommassa ei pääse rikastumaan.
Rättö viihtyy parhaiten yksin kotona elokuvien parissa. Kirjurinluoto on myös yksi hänen lempipaikoistaan.
Tulevaisuudessa Rättö haluaa tehdä lisää kirjoja ja levyjä. Teatteri on kuitenkin vaihtunut lopullisesti elokuviin.
Rätön mukaan ideoita sanoituksiin saa katselemalla ympärilleen ja analysoimalla omia ajatuksia.