Mysteerien kautta mystikoksi – parantajan tie kulki Oulusta Tansaniaan

68-vuotias Leena Pasanen on jäänyt eläkkelle 31 vuoden työuran jälkeen ja tekee nykyään vapaaehtoistyötä.
14.02.2017 - 15:50 Johannes Blom, kuva: Onni Ojala

Viidessä minuutissa tehdyt päätökset, parit puhelut ja muutamat sanat voivat muuttaa kokonaan elämän kulun. Leena Pasasen reitin piti kulkea korkeintaan Oulusta nelostietä Jyväskylään saakka. Matka kuitenkin venyi Tansaniaan asti koko loppuelämäksi.

Lastenlääkäriksi valmistunut Pasanen punnitsi vaihtoehtojaan ja mietti mikä niistä tyydyttäisi häntä eniten. Väitöskirjan kirjoittaminen ei ollut hänelle intohimon asia, se olisi ollut vain väline saada meriittiä ja statusta. Hetken mielijohteesta saivat jäädä taidenäyttelyt, omistusasunnot, hienot autot ja Alvar Aallon tankkituolit. Leena Pasanen heitti pois täydellisen elämän löytääkseen jotain parempaa.

Kristillisen opiskelijayhteisön innoittamana Pasanen päätti lopulta hylätä urasuunnitelmat kotimaassa ja lähteä Tansaniaan lähetyssairaalaan töihin.

Afrikka oli statukseen tottuneelle opiskelijalle suuri kulttuurishokki. Tansaniassa elettiin 1980-luvun pula-aikaa juuri päättyneen Ugandan–Tansanian sodan takia. Etelä-Afrikan tarjoamia avustuksia ei haluttu ottaa vastaan apartheid-politiikan vuoksi. Jokaiselle suomalaiselle tuttuja tarvikkeita kuten vehnäjauhoja, sokeria, saippuaa ja vessapaperia ei ollut lainkaan saatavilla. Kaikkea piti säästellä. Musiikkia rakastavalla Pasasella oli mukanaan kasettiradio, johon Suomesta oli lähetetty paristoja.

– Mietin välillä olenko nyt tarpeeksi väsynyt ja stressaantunut, että voisin uhrata kaksi tuntia paristojen tehoa. Muutto Afrikkaan oli todella hyppy aivan eri maailmaan, kuin mihin olin tottunut, Pasanen kertoo.

Kengurumetodi korvasi keskoskaapit

Pasanen aloitti työnsä vastasyntyneiden parissa. Suurin hankaluus alussa oli tutun sairaalavälineistön puute. Keskoskaappeja tai hengityskoneita osastolla ei ollut, vaan ainoastaan lisälämpöä tuovia öljylamppuja.

– Puolen vuoden ajan ajattelin, mitä kaikkea voisin tehdä Euroopassa. Sitten ymmärsin, ettei vertailu kannata. Kun ollaan Afrikassa, ei voi muuta kuin yrittää tehdä parhaansa niillä keinoilla joita on, Pasanen kertoo.

Keskosten hoidossa käytettiin kengurumenetelmäksi kutsuttua tapaa, jossa lapsi asetettiin äidin ihoa vasten ja pidettiin lämpimänä pienillä myssyillä ja villasukilla. Pasanen muistelee erästä tarinaa, jossa äiti oli synnyttänyt kolme alle kilon painoista keskosvauvaa. Kahta lapsista äiti lämmitti itse ja kolmatta lämmitti lapsien täti, joka makasi äidin vieressä yli kolme kuukautta.

Aids pysäytti kokonaisen sukupolven

Kolera ja malaria aiheuttivat tuhoja Tansaniassa, kun Pasanen saapui maahan. 1980-luvun puolivälissä myös aids alkoi levitä Tansaniassa. Tauti kulki aluksi nuoressa, korkeasti koulutetussa väestössä. Vanhemmat olivat tehneet kaikkensa lastensa koulutuksen eteen. He joutuivat voimattomina katsomaan vierestä, kun heidän lapsensa, opiskelijat, tuomarit ja pankinjohtajat perheineen kuolivat tautiin. Taudin hoito oli toivotonta yli 20 vuoden ajan, sillä sairaalassa ei ollut lääkkeitä. Lääkkeet aidsia vastaan saatiin vasta vuonna 2006.

Pasasen luokse tuotiin hiv-positiivisia lapsia, joista monet kuolivat jo kättelyssä. Loppujen perheille Pasanen joutui kertomaan lähes varmasta kuolemasta. Malariasesongin aikaan osastolla oli satoja potilaita, joita hoiti Pasasen lisäksi vain yksi hoitaja. Välillä Pasanen joutui pakenemaan sairaalaa läheiseen luostarin hiljaisuuteen välttääkseen uupumusta ja pysyäkseen hengissä.

Voimaa vakaumuksesta

Pasanen kertoo kristillisen vakaumuksen olleen ajoittain ainoa asia joka sai hänet kuoleman ja jatkuvan stressin keskellä pysymään lujana. Ilman vakaumusta hän olisi luultavasti heittänyt hanskat tiskiin ja palannut murtuneena takaisin Suomeen.

Jatkuva kuoleman kohtaaminen ja kehitysmaiden ongelmat saavat monet luovuttamaan tai muuttumaan kyynikoiksi.

– Kärsimyksen ja kuoleman kohtaamisessa voi kristittynä muuttua mystikoksi. Ei ole syytä vaatia jumalaa tilille maailman epäoikeudenmukaisuudesta, vaan hyväksyä mysteeri. Maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta, mutta jos sitä miettisi Afrikassa jatkuvasti, työnteko ei onnistuisi, Pasanen kertoo.

Palkinto on kun saa nähdä muutoksen

Pasanen ei pystynyt lopettamaan aidsia ja ratkaisemaan kaikkia Tansanian ongelmia. Oman työnsä palkitsevuuden hän huomaa kun voi seurata hoitamiensa lapsien kasvua. Tuhannet kuolivat, mutta jokainen pelastettu muistuttaa siitä, että työllä jonka hän teki, oli oikeasti valtava merkitys.

Leena Pasanen ei ole nähnyt lunta vuosiin. Hän on ensimmäistä kertaa sitten isänsä hautajaisten talvella Suomessa. Surutyö toi jälleen Pasasen kotimaahan ja vierailunsa aikana hänelle myönnetään myös palkinto lasten hyväksi tekemästään työstä.

Hän asuu talvet Tansaniassa neljän kasvattilapsensa kanssa. Kesäisin hän käy sukunsa mökillä Nilsiässä. Suomalaisuus käy ilmi myös Marimekon verhoista hänen Tansanian kodissaan. Usein lähetystyöntekijät rakentavat heti Afrikkaan saapuessaan ensin kirkon ja sitten saunan. Pasasen saunassa löylyä ottaneet tansanialaiset ovat kaikki rakastuneet siihen. Pasasen sauna on oikea kulttuurien sulatusuuni.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.