Raatojen ammattilainen ei kavahda

Lempiäisen työpöydältä löytyy hevosen kallo. Tämä on saatu lahjoituksena tuttavalta.
17.11.2015 - 17:26 Eveliina Mäntylä, kuvat: Laura Okkonen

Netta Lempiäinen täyttää eläimiä työkseen. Hän ei voisi kuvitellakaan tekevänsä mitään muuta.

Mikä täällä haisee? Kummallinen haju tavoittaa sieraimet.

Netta Lempiäinen varoittaa epämiellyttävästä hajusta työhuoneellaan museossa. Hän tarttuu pöydällä olevaan ketun turkkiin, työntää nenänsä siihen ja nuuhkaisee. Ei, haju ei tule siitä.

– Täällä oli hetki sitten käytössä luunpuhdistuskone. Siitä lähti hirveät löyhkät, Lempiäinen kertoo.

Eläinten täyttämisessä yhdistyy kaikki Lempiäisen kiinnostukset. Työ on luovaa, mielenkiintoista ja tieteellistä. Museolla Lempiäinen saa tehdä työtä tieteen hyväksi. Se on hänelle tärkeää. Työssä pitää olla myös taiteellista silmää. Lempiäinen on aina näpertänyt käsillään. Piirtämistä, maalaamista ja kaikkea muovailua. Se on hänen juttunsa.

– Käsillä tekeminen pitää minut hereillä. En jaksaisi ikinä tehdä tietokonetyötä.

Käärmeestä nahka seinälle

Eläimeen tehdään avausviilto ja nahka otetaan pois. Nylkeminen ei ole kovin veristä puuhaa. Se sujuu aika siististi. Tämän jälkeen rasva ja muut kudokset tulee puhdistaa pois. Jäljelle jää vain nahka, joka pestään pesuaineella. Sitten käytetään hyönteissuojaa. Ennen käytettiin arsenikkia, mutta nykyinen aine on Lempiäisen mukaan turvallisempaa. Nyljetystä eläimen vartalosta katsotaan mallia tekovartalon tekemiseen. Eläin täytetään lastuvillalla tai uretaani-vartalolla. Silmät korvataan lasisilmillä. Onnistunut eläin näyttää mahdollisimman oikealta.

Ensimmäinen eläin, jonka Lempiäinen täytti, oli pyy. Tämä oli 5 vuotta sitten, kun Lempiäinen saapui museolle harjoitteluun.

– Siitä tuli aika hirveä. Eläintentäyttö tuntui ihan salatieteeltä, hän sanoo.

Asiakkaat pyytävät usein jahtimuistoja täytettäväksi. Äskettäin tuli metso, joka oli omistajansa koiran ensimmäinen saalis. Myös kaksi lemmikkiä on päätynyt Lempiäisen käsittelyyn. Käärme ja kilpikonna.

– Asiakas pyysi, että teen hänen edesmenneestä lemmikkipytonistaan nahan, jonka hän voi ripustaa seinälle. Kilpikonnalta oli tuotu kuori putsattavaksi.

Lempiäisellä on itsellään kaksi kissaa: Fiina ja Kasperi.

– En minä kyllä niitä täyttäisi. Miksi tekisin niin? Ne ovat minulle todella rakkaita. Kotonani ei ole muutenkaan täytettyjä eläimiä.

Muidenkaan koiria tai kissoja Lempiäinen ei lähtisi täyttämään. Se tuntuu mahdottomalta tehtävältä.

– Täytetty eläin on aina patsas. Siinä ei ole samaa eloa kuin elävässä. Täytetty lemmikki olisi enemmän vain pettymys asiakkaalle.

Äijien ammatissa

Mies tummansinisissä haalareissa on keskittynyt työhönsä huoneessa, jota kutsutaan teurastushuoneeksi. Hän käsittelee sinisillä kumihanskoillaan pientä elukkaa. Ovessa on pieniä ruskeita täpliä. Täällä tehdään isoimmat nylkemiset.

Eläintentäyttäjä on useimmiten mies. Lempiäinen tietää Suomessa olevan hänen lisäkseen vain 2 naista, jotka täyttävät eläimiä. Alan miesvaltaisuus näkyy Lempiäisen mukaan vähättelevissä asenteissa.

– Olen kuullut työkavereideni asiakkailta tytöttelyä ja muuta ärsyttävää. Omilta asiakkailta ei tällaista kuule. Tuskin he olisivat minun asiakkaitani, jos he eivät uskoisi, että osaisin tehdä hommani hyvin.

Ennakkoluuloja ja epätietoisuutta

Oman verstaan perustaminen on Lempiäisen tulevaisuuden haave. Suunnitelmissa on myös jatkaa eläintentäytön kisoihin osallistumista. Viime toukokuussa Lempiäinen osallistui eläintentäytön EM-kisoihin Oulussa. Hän sijoittui työparinsa Janne Granrothin kanssa kolmanneksi yhteistyösarjassa.

Kaikki eivät ymmärrä eläinten täyttämistä. Kun EM-kisoista uutisoitiin Iltalehdessä, Lempiäinen törmäsi ihmisten ikäviin kommentteihin.

– Osa ihmisistä varmaan luulee, että me tapamme eläimiä, jotta saamme täyttää niitä. Totta kai teemme metsästäjille paljon töitä. Eläintä ei kuitenkaan tapeta sen nahan takia, vaan lihan.

Mitä taas ällöttävyyteen tulee, niin Lempiäisen mukaan kaikkeen tottuu. Hän ei myöskään enää haista sitä hajua, joka työhuoneella tulee pistävästi sieraimiin ja tarttuu vaatteisiin.

Ei ole haistanut enää pitkään aikaan.
 

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.

Fakta

Netta Lempiäinen

  • 31-vuotias eläintentäyttäjä Helsingistä.
  • Työskentelee Helsingin Luonnontieteellisellä keskusmuseolla konservaattorina.
  • Sivussa pyörittää toiminimeä ja täyttää eläimiä asiakkaille.
  • Valmistui vuonna 2010 Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.
  • Viime vuonna valmistui Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta luonnontieteellisen alan konservoinnin ammattitutkintoon.

Jutun kuvat

Lempiäisen työpöydältä löytyy hevosen kallo. Tämä on saatu lahjoituksena tuttavalta.