Sijaisvanhempi virittää tukiverkon lapselle

Tamperelaiset Leanderit haaveilevat tilavasta kodista. He muuttaisivat mielellään ensi syksynä Tampereen Vuorekseen. Toisin kuin muut perheet, Leanderit eivät päätä muutostaan itse. Ratkaisun tekee SOS-lapsikyläyhdistys, joka rakentaa Vuorekseen sijaisperheiden korttelikoteja.

Tamperelaiset Leanderit ovat evakossa putkiremontin takia. Viisihenkinen perhe on ahtautunut asumaan kaksioon. Ensi viikolle suunnitellun reissun on tarkoitus tuoda helpotusta ahtaaseen arkeen, mutta suunnitelmia varjostaa perheessä jylläävä flunssa. Leandereilla eletään lapsiperheen arkea arkisimmillaan.

Leanderit saavat kuulla tällä viikolla, ovatko he toisen talon ensimmäiset asukkaat. Samalla päättyy pitkä ja monivaiheinen koulutus, jota Toni ja Anna-Riitta Leander ovat käyneet syksystä asti.

Leanderit käyvät SOS-lapsikylän karsinta- ja koulutusprosessia läpi jälkijunassa. He aloittivat sijaisvanhempina jo neljä vuotta sitten, kun pikaisesti sijoituspaikkaa tarvitseva poikavauva tuli heidän perheeseensä käytännössä vastasyntyneenä. Leanderit olivat käyneet vain Pelastakaa lapset ry:n tukiperheille tarjoaman koulutuksen. Kokemusta ei ollut lainkaan, ja pariskunnan oma tytärkin oli vielä pieni. Mutkia suoristi se, että Leanderit asuivat tuolloin pienemmällä paikkakunnalla ja sosiaali- ja terveysalalla työskentelevä Toni Leander tunsi oikeat henkilöt.

– Se tuntui benjihypyltä ilman köyttä, Toni Leander sanoo.

Myöhemmin perheeseen sijoitettiin myös puolitoistavuotias tyttö.

Jos Leanderit muuttavat Vuorekseen, he sitoutuvat sijaisvanhemmuuteen aina sijoitettavien lasten aikuisuuteen saakka. Jo vuosia sijaisvanhemman arkea eläneenä he tietävät olevansa oikealla tiellä. Hän toivoo SOS-lapsikylän väen näkevän saman.

Sijaisvanhemmuudesta kokopäivätyö

Leanderit uskovat saavansa muista SOS-lapsikyläyhdistyksen sijaisvanhemmista kestävän tukiverkoston.

– Kunnat pystyvät huolehtimaan huostaanotto- ja sijoitusprosessista, mutta kaikki tuki kunnalta sijoittamisen jälkeen on riittämätöntä.

Tähän saakka Toni Leander on käynyt kodin ulkopuolella töissä. Suurin syy Vuorekseen muuttamisessa onkin se, että Leanderit haluavat toimia sijaisvanhempina kokopäiväisesti. Käytännössä heidän perheeseensä sijoitetaan kolme tai neljä lasta lisää.

– Tupa tulee täyteen, Toni Leander sanoo.

Omien sanojensa aiheuttama mielikuva on Toni Leanderille selvästi mieleinen, sillä hän alkaa hymyillä itsekseen.

Luopumiseenkin on valmistauduttava

Muutto Vuoreksen korttelikotiin tuo perheen arkeen myös haasteita. Tähän saakka Leanderit ovat eläneet kuin tavallinen perhe: Perheeseen sijoitetut lapset puhuttelevat Tonia ja Anna-Riittaa isäksi ja äidiksi. Omalle tyttärelle sijoitetut lapset ovat kuin sisko ja veli. Joskus paperiasioita selvittäessä muistuu mieleen, etteivät kaikki lapset olekaan omia. 

Leanderien on pidettävä tiiviisti yhteyttä sijoitettujen lasten biologisiin sukulaisiin. Uudet sijoitetut lapset tarkoittavat siis myös yhä suurempaa verkostoa, joka on tekemisissä Leanderien arjen kanssa.

– Välillä sen verkoston ylläpito on todella tuskallista ja raastavaa. Meidän on kerrottava lapselle, mistä hän on tullut. Joskus on hankala tietää, minkä verran lapselle pitää kertoa ja milloin.

Vuoreksessa Leandereilla saattaa asua myös vanhempia lapsia ja lyhytaikaisesti sijoitettava lapsia. On mahdollista, että heille sijoitettu lapsi palaakin alkuperäiseen kotiinsa.

– Se on osa tätä vanhemmuutta. Ne ovat kipeitä paikkoja ja isoja juttuja, mutta meidän on valmistauduttava luopumiseen.

Toni Leander ajattelee kuitenkin, että hän on sijoitettujen lapsien vanhempi senkin jälkeen, kun lapset lähtevät sijaisperheestä. Hän haluaa ajatella tulevansa joskus myös näiden lasten isoisäksi.

– Tässä työssä ei voi ajatella, että tänä vuonna tätä ja ensi vuonna jotain muuta. Kun olen käynyt kodin ulkopuolella töissä, olen ajatellut, että kun suljen työpaikan oven, unohdan ne asiat sinne. Tässä työssä ei ole sellaista ovea.