Veteraanihyppääjä palasi mäkeen 45 vuoden tauon jälkeen: ”Mikään ei ole mahdotonta”

Kalle Mäkelä päätti kohentaa kuntoaan mäkihyppyprojektin avulla.
22.11.2016 - 15:03 Janne Nieminen, kuvat: Linda Manner

Kalle Mäkelä ei anna ikävuosien jarruttaa harrastusta. Pelkojen voittaminen on osa lajin viehätystä.

Kalle Mäkelä, 59, tähyilee räntäsateiselle Lahden mäkihyppystadionille.
Maisema on vielä valkoinen, mutta lämmenneet kelit pitävät hyppyrimäet suljettuina.
Intoa riittää nyt, kun elokuussa vaurioitunut polvikin on taas kunnossa.

Hän kipuaa 70-metrisen mäen huipulle, josta aukeavat näkymät pitkälle kaupunkiin.
Kun Mäkelä edellisen kerran tuli tornista alas sukset jalassa, hän koki kovia.

Alastulorinteen epätasaisuudet ja Mäkelän hieman etupainoinen asento
saivat sukset tökkäämään. Hän lensi rinteen notkelmassa ”suoraan rähmälleen.”
Polvi osui rytäkässä ilmeisesti suksen reunaan.

– Luulin jo selvinneeni vähällä. Pukukopissa huomasin, että polvessa oli kuin puukolla
vedetty vekki. Viisitoista tikkiä tuli, mutta kaatumiset kuuluvat lajiin, hän toteaa huolettoman
kuuloisesti.

Vanha kipinä kyti

Mäkelä on ollut tuttu näky Lahden hyppyrimäillä reilut pari vuotta. Hän harrasti lajia
lapsuudessaan, mutta jätti mäet varhaisnuoruudessa. Jotain jäi kuitenkin takaraivoon,
ja vuonna 2014 hän päätyi asettamaan kovan tavoitteen: hän alkaisi harjoitella tosissaan
ja hyppäisi kolmen vuoden kuluttua 130 metrin Lahden suurmäestä. Samassa mäessä
maailman parhaat kisaavat maailmanmestaruudesta tulevana keväänä.

– Selkä oli mennyt istumatöissä huonoon kuntoon. Kun vielä paino nousi
yli sataan kiloon, totesin, että nyt on jotain tehtävä kunnon kohottamiseksi. Säännöllisen
liikunnan aloittaminen ei olisi välttämättä onnistunut ilman selkeää ja innostavaa tavoitetta,
Mäkelä kertoo.

Projekti käynnistyi reippaalla painonpudotuksella. Tasapainoa mies kohensi opettelemalla
kävelemään kahden seinän välille pingotetulla muutaman metrin mittaisella vaijerinpätkällä.
Kun kroppa alkoi olla kunnossa, oli aika laittaa sukset jalkaan ja siirtyä hyppäämään.
Epätyypillinen mäkihyppääjä otettiin lajipiireissä kannustaen vastaan. Valmentajaksi
löytyi lahtelainen Teemu Kykkänen.

Mäkelän kypärää koristaa nimikirjoitus hänen esikuvaltaan Noriaki Kasailta.

Hyppäämisellä hyväntekeväisyyttä

Kummastustakin Mäkelän hanke herätti.

– Varmaan monet vanhemmat miettivät, että mikähän kylähullu tuo on, kun ilmestyin
nuorison sekaan harjoituksiin. Pian ihmiset kuitenkin huomasivat, että olen tosissani ja
kehitystäkin tuli.

Välillä tuli mustelmia, mutta parissa vuodessa Mäkelä eteni muutaman metrin mäestä yhä
suurempiin. Viime kesänä hän saavutti projektinsa minimitavoitteen, kun hän kävi
korkkaamassa 70-metrisen mäen ensimmäistä kertaa elämässään. Siinä vauhti kiihtyy
hyppyrin nokalla jo noin 75 kilometriin tunnissa.

– Kyllä polvet tutisivat ja hermojen hallinta oli kovilla, hän muistelee ensimmäistä hyppyä
pilke silmäkulmassa.

Kun pelot saa kuriin ja pystyy tekemään ehjän hypyn, tuntee vauhdin pysähtyessä itsensä
voittajaksi.

Harrastuksensa avulla Mäkelä haluaa myös olla hyödyksi muille. Hän perusti urakkaan
ryhtyessään blogin, jonne raportoi vaiheistaan. Kun tavoitteesta oli julkisesti mustaa
valkoisella, siitä olisi ollut vaikea perääntyä alkuvaikeuksien jälkeen.

Myöhemmin hän keksi, että blogin tuomaa näkyvyyttä voisi hyödyntää muutenkin. Vanhan
tutun kautta löytyi lastenklinikoille varoja keräävä yhdistys, jolle Mäkelä ryhtyi hankkimaan
lahjoitusvaroja. Tukijoiksi lähti muutamia yrityksiä, joiden logot koristavat nyt Mäkelän
hyppyhaalarin rintamusta. Hyväntekeväisyysjärjestölle ideoitiin hyppyprojektin yhteyteen
sähköinen keräyslipas, johon kuka tahansa voi lähettää rahallista kannustusta.

Viestinä rohkaista muitakin

Nyt Mäkelällä on hyppyjä takana yhteensä tuhatkunta. Säännöllinen tasapainoharjoittelu
vaijerin päällä on jättänyt selkäkivut historiaan. 1970-luvulla hypätty oma ennätyskin on
parantunut. Se on nyt viidenkymmenen metrin nurkilla.

Alkuperäinen haave hypystä 130 metrin suurmäestä 60-vuotispäivien kunniaksi elää yhä.
Toteutuessaan se olisi suoritus, jota ainakaan lahtelainen lajiväki ei tiedä kenenkään muun
veteraanihyppääjän tehneen yhtä pitkän tauon jälkeen.

Vaikka Mäkelän edesottamukset ovat kiinnostaneet kaupunkilaisia ja paikallista mediaa, hän
ei tahdo paistatella valokeilassa turhaan.

– Tarkoitus ei ole tehdä itsestä julkimoa. Jos tällä saa motivoitua muitakin unelmien
toteuttamiseen, niin hienoahan se olisi. On ollut yllättävää ja hienoa huomata, että näilläkin
ikävuosilla voi vielä kehittyä tällaisessa lajissa. Mikään ei ole mahdotonta, hän toteaa.

Kalle Mäkelän mukaan hypätessä ei tule mietittyä ikäviä arjen asioita.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.

Fakta

  • Kalle Mäkelä.
  • Syntynyt vuonna 1957.
  • Toimitusjohtaja lahtelaisessa Virenoja Oy:ssä.
  • Vuonna 2014 aloitti mäkihyppäämisen 45 vuoden tauon jälkeen.
  • Pitää projektista Hayabusamiehestä mäkimieheksi? -blogia ja kerää lahjoitusvaroja Lastenklinikoiden Kummit Ry:lle.

Jutun kuvat

Kalle Mäkelä päätti kohentaa kuntoaan mäkihyppyprojektin avulla.
Mäkihyppyharrastus ei katso ikää.
Lahden 70-metrinen mäki on toistaiseksi suurin, josta Kalle Mäkelä on hypännyt. Se oli kuitenkin vasta välitavoite.