“Instituutio on tärkeämpi kuin oma palkkataso” – miten käy ylioppilaslehdille?

Aviisin päätoimittaja Aino Heikkonen on huolissaan lehtikentästä. – Olisi hirveää, jos ylioppilaslehti lakkautettaisiin.
30.11.2016 - 13:23 Tuukka Tuomasjukka, Kuva: Onni Ojala

Ylioppilaslehtien tulevaisuus näyttää epävarmalta. Ylioppilaskuntia painavat vaatimukset digitaalisuudesta, yhdistymisestä ja alan palkkauksen noudattamisesta.

Lakkautus, leikkaus vai printin korvaaminen verkkolehdellä?

Ylioppilaslehtien kohtalo selviää pian monessa yliopistossa, kun ylioppilaskuntien edustajistot kokoontuvat päättämään ensi vuoden budjeteista.

Ylioppilaskunnat julkaisevat yhteensä 14:ää eri lehteä. Pelkästään tämän vuoden aikana kolme niistä on päätetty siirtää verkkoon julkaistavaksi ja yksi on lakkautettu.

Verkkoon siirtyvät ensi vuonna Oulun ylioppilaslehti ja suomenruotsalainen Studentbladet. Molempien henkilökuntaa vähennettiin: Studentbladetista poistuu ensi vuonna graafikko ja Oulun ylioppilaslehdestä vietiin tänä vuonna toimittaja. Syyskuussa Lappeenrannan teknillisen yliopiston Aalef-lehti siirtyi verkkoon, ja marraskuussa Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta verkkolehti WerkkoAnturi lopetti julkaisemisensa ja siirsi resurssit tiedottamiseen.

Lisäksi tulevaisuus on epävarma ainakin kahdessa muussa lehdessä. Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto esittää keskiviikkona kokouksessaan, että Vaasan ylioppilaslehti lakkautetaan kevään jälkeen paperisena ja sille luodaan uusi konsepti. Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljas on päätetty siirtää verkkoon vuonna 2017, mutta edustajiston edellisessä kokouksessa esitettiin useita puheenvuoroja siitä, että asiaa käsiteltäisiin uudestaan.

Vähemmän ja digiä?

Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n pääsihteeri Eero Manninen kuvailee ylioppilaslehtien tilannetta epävarmaksi. Hän uskoo lehtiä olevan tulevaisuudessa vähemmän, ja yhä useamman ilmestyvän pelkästään verkkojulkaisuina. Manninen seurasi lehtien asemaa vierestä Oulun ylioppilaskunnassa, jossa hän oli pääsihteerinä ennen nykyistä pestiään.

Keskustelua lehdistä on käyty myös pääkaupunkiseudulla. Vuonna 2014 Ylioppilaslehden edellinen päätoimittaja Antti Pikkanen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että kaikki maan ylioppilaslehdet pitäisi yhdistää. Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n omistaa Helsingin yliopiston ylioppilaskunta.

– Kaikki pienemmät ylioppilaslehdet varmaan lopetetaan 20 vuodessa, Pikkanen ennusti tuolloin.

Tampereen ylioppilaslehti Aviisin päätoimittaja Aino Heikkonen kuvailee yhdistymistä ikuisuusaiheeksi. Myös Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa oli viime keväänä kyselyä aiheesta. Tuolloin toivottiin selvitystä siitä, voisivatko lehdet tehdä yhteistyötä tai kierrättää juttuja. Asia ei kuitenkaan edennyt.

– Monille ylioppilaslehdille paikallisuus on nimenomaan se polttoaine, Heikkonen sanoo.

Lisää palkkaa vai lisää työpaikkoja?

Aviisia kolmatta vuotta päätoimittava Heikkonen on ollut yksi ylioppilaslehtien äänekkäimmistä puolustajista. Hän kirjoitti lehteensä huhtikuussa pääkirjoituksen, jossa oli huolissaan kokonaisen lehtikentän alasajosta Suomessa.

”Haitat ovat ilmeiset: julkinen keskustelu opiskelijoiden asioista uhkaa yksipuolistua ja vireä journalismin haara kuihtua pois. Moniarvoisuutta ja vastuullista toimintaa ajavilta ylioppilaskunnilta lehtien alasajo olisi outo teko.”

Taustalla on päätös pitkään palkkakiistaan. Korkein oikeus päätti maaliskuussa 2016, että Aviisin entiselle toimittajalle on maksettava lehdistön työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Tampereen yliopiston ylioppilaskunta oli maksanut lehden tekijöille matalampaa, ylioppilaskuntien työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Yhtä oikeusastetta alempana eli hovioikeudessa päätös oli vielä tehty Tampereen ylioppilaskunnan hyväksi. Vastaavanlaista palkkakäytäntöä noudatetaan myös monessa muussa ylioppilaskunnassa.

Korkeimman oikeuden päätös on ennakkotapaus, jonka pohjalta ylioppilaslehtien työntekijät voivat hakea palkkasaatavia. Journalistiliitto uutisoi tapauksen oikeuskäsittelystä ja tuki julkisesti toimittajaa oikeustaistelussa. Liiton työehtoasiamies Tytti Oras ei kerro, kuinka moni työntekijä on hakenut saatavia. Vähäinen määrä on kuitenkin yllättänyt hänet.

– Se kertoo siitä, että ylioppilaskunnilla on hyvin omanlaisensa kulttuuri lehtien tekemisessä.

Moni jätti tarkoituksella saatavansa perimättä. Verkkoon siirtyvän Studentbladetin päätoimittaja Fanny Malmberg kertoo, että lehden tekijät ovat solidaarisuudesta päättäneet olla hakematta palkkasaatavia, jotta lehti voisi jatkaa. Hän korostaa, että työsopimusta allekirjoittavat tiesivät, mihin laittoivat nimensä.

– Tuntuisi epäreilulta kääntää takkia ja vaatia nyt lisää palkkaa.

Malmberg huomauttaa, että palkkasaatavina haettavat summat ovat merkittäviä, mutta ne ovat sitä myös lehdelle. Palkasta ei ehkä saa säästöjä, mutta sillä tulee toimeen. Studentbladetilla toimituksen työsopimus on vuoden mittainen, ja ylioppilaslehden tekeminen antaa alan kokemusta ja kontakteja.

– Jos vaatisin TES:in mukaista palkkaa, Studentbladet ei pystyisi jatkamaan. Mielestäni lehti instituutiona on tärkeämpi kuin oma palkkatasoni.

Entä päätoimittajat?

Mahdolliset palkkasaatavat ja korotuspaineet ovat monessa edustajistossa lisänneet haluja leikata ylioppilaslehdestä. Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja Minna Koivunen kertoo, että Oulun edustajisto ei puhunut suoraan korkeimman oikeuden päätöksestä. Leikkauksia ajaneet edaattorit vetosivat kuitenkin tuleviin taloudellisiin muutoksiin eli ennakoivat päätöstä.

Leikkausten seurauksena toimittajien työaikaa on vähennetty Tampereen ja Jyväskylän ylioppilaslehdissä. Kaikkialla päätös ei vaikuta, sillä esimerkiksi Turun ja Helsingin ylioppilaslehdet ovat jo aikaisemmin maksaneet lehdistön työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Tilanne voi vielä elää lisää, kun selviää, voiko lehdistön työehtosopimusta soveltaa myös päätoimittajiin. Jylkkärin entinen päätoimittaja hakee tällä hetkellä saataviaan oikeusteitse, ja asia on käsittelyjonossa.

Päätös vaikuttaa ylioppilaslehtiin, sillä päätoimittaja on lehden suurin kustannuserä ja pienessä lehdessä erityisen tärkeä. Tästä esimerkkinä toimii Oulun ylioppilaslehti, joka on joulukuun alusta ilman päätoimittajaa rekrytointisyistä. Lehteä ei vajaan kahden kuukauden aikana julkaista verkossakaan.

Liitto huolissaan halpatyövoimasta

Aviisin Aino Heikkonen suhtautuu Journalistiliiton näkemykseen ristiriitaisesti. Oikeuden ennakkotapaus voi hänen mukaansa pahimmillaan viedä työpaikkoja alalta. Heikkonen kertoo ymmärtävänsä liiton taistelua, mutta ratkaisu aiheuttaa ylioppilaskuntiin epätasa-arvoista palkkausta. Ylioppilaskunnan asiantuntijoille maksetaan oman työehtosopimuksen mukaan, jossa palkat ovat matalammat. Tämä lisää Heikkosen mukaan paineita leikata lehtien toiminnasta.

Journalistiliiton Tytti Oras pitää tilannetta hankalana. Hänen mukaansa tarkoitus ei ole kurittaa ylioppilaskuntia, vaan ylläpitää minimipalkkatasoa. Oras kertoo olevansa huolissaan siitä, että opiskelijat ovat halpatyövoimaa.

– Työnantajista on hyväksyttävää maksaa nuorille matalampaa palkkaa, vaikka he tekevät työtä, joka on vertailukelpoista mihin tahansa ammattilaiseen.

SYL:n Eero Manninen uskoo, että edustajistot leikkaavat nykyään ylioppilaslehdistä, koska ylioppilaskuntien jäsenpalveluista on keskusteltu yhä enemmän. Hänen mukaansa edustajistoissa ei haluta korottaa jäsenmaksuja.

Edunvalvonta sittenkin printtinä?

Toivoa kuitenkin on. Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljaan päätoimittaja Jarkko Kumpulainen iloitsee siitä, että edustajistossa esitettiin kuun vaihteessa useita puheenvuoroja siitä, että paperisen ylioppilaslehden julkaisemista tarkasteltaisiin lehden talouden pohjalta. Edellinen, vuoden 2015 loppuun asti istunut edustajisto oli päättänyt lopettaa paperisen ylioppilaslehden julkaisemisen.

Kumpulaisen mukaan printtilehden mainosmyynti on voinut hyvin. Uljas kattaa mainosmyynnillään täysin paperisen ylioppilaslehden tuottamat kulut.

– Hyvinä vuosina jäämme plussan puolelle, tänä vuonna tulos on poikkeuksellisesti plus miinus nolla. Miksi lehdestä leikattaisiin tuottava osa pois?

Kumpulainen huomauttaa digijulkaisujen rahoitusongelmista. Verkkolehtien mainokset tuottavat huomattavasti vähemmän kuin ilmoitusmyynti paperilehteen.

Pohjimmiltaan ylioppilaslehtien jatkossa on kyse on siitä, mihin ylioppilaskunnat haluavat rahojaan käyttää.

Kumpulainen kuvaa ylioppilaslehteä edunvalvonnan troijan hevoseksi. Siinä kova asia, edunvalvonta, naamioidaan nuoria kiinnostaviin kääreisiin. Lehteen ujutetaan mielenkiintoisten ja viihdyttävien juttujen lisäksi opiskelijaliikkeen asiaa.

Heikkonen uskoo, että ylioppilaslehdet pärjäävät tekemällä yhä laadukkaampaa sisältöä, jolla perustelevat oman olemassaolonsa. Hän huomauttaa, että Aviisi on tehnyt yli 60 artikkelia Tampereen kolmen korkeakoulun yhdistämiseen tähtäävästä T3-hankkeesta.

– En usko, että mikään media on tuottanut tästä aiheesta näin valtavaa sisältömäärää eri näkökulmista.

Muokattu 30.11.2016 klo 13:53: Ylioppilaslehden julkaisija korjattu. Lehteä ei julkaise Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, vaan sen kokonaan omistama kustannusyhtiö.

Muokattu 30.11.2016 klo 22:30: Lisätty johtolause päätoimittajan merkityksestä pienlehdelle. Lisäksi korjattu asiavirhe siitä, että Oulun ylioppilaslehti on ilmestymättä vajaat kaksi kuukautta, eikä kaksi kuukautta.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.