Ammatinvaihto on alku uudelle elämälle

Samuli Pihlaja rakensi ensimmäisen kitaransa 15-vuotiaana. Nyt hän saa tehdä kitaroita ammatikseen.
31.01.2017 - 13:38 Henriikka Hiilloskorpi, kuva: Sarita Piipponen

Ensimmäiseksi opiskeltu ammatti ei välttämättä olekaan se oikea. Tämän saattaa huomata vasta pitkään työelämässä oltuaan. 

 
– Se oli kytenyt mielessäni jo pidemmän aikaa, että mikä minusta oikein tulee isona, pohtii Katri Ojanen, 46.
 
Ojanen on koulutukseltaan laboratorioteknikko, joka oli ehtinyt työskennellä 19 vuotta lääketeollisuudessa. Vuonna 2015, 45-vuotiaana, hän päätti tehdä muutoksen. 
 
Unettomuus oli ollut jo pitkään osana Ojasen elämää, eikä hän enää nähnyt tulevaisuuttaan samalla työpaikalla. Keväällä 2015 Ojanen oli lomamatkalla Maltalla. Huljutellessaan varpaitaan merivedessä hän ymmärsi, ettei ollut nähnyt värejä elämässään moniin vuosiin. Hän kaipasi uteliaisuutta ja ihmetystä elämäänsä.
 
Ensin Ojanen lähti opiskelemaan Voionmaan opistoon radiotyötä. Viime syksynä hän aloitti opiskelut Helsingin Metropolia ammattikorkeakoulussa elokuvan ja television koulutusohjelmassa. Sieltä Ojanen valmistuu medianomiksi. Radiotyö kiinnostaa Ojasta kovasti, mutta lopullinen unelmatyö täsmentyy opintojen edetessä ja uusien taitojen karttuessa.
 
– Kaikki värit, hajut ja maut ovat taas yhtä ihmeellisiä kuin ne olivat silloin, kun olin pieni, Ojanen iloitsee.
 

Harrastuksesta ammatti

Tilastokeskuksen työolotutkimuksessa on selvitetty vuodesta 1984 alkaen, kuinka monessa ammatissa palkansaajat ovat olleet työuransa aikana. Vuonna 2013 aina lähes samassa ammatissa olleita oli 41 prosenttia palkansaajista. Tämä tarkoittaa, että lähes 60 prosenttia on vaihtanut ammattiaan työuransa aikana. Ojasen tarina ei ole siis ainutlaatuinen. 
 
Samuli Pihlaja, 31, päätyi ohjelmisto- ja teknologia-alalle opiskellessaan Helsingin Haaga Helia ammattikorkeakoulussa liiketaloutta. Opiskelemaan Pihlaja päätyi ikään kuin vahingossa, vaikka opinnot olikin tarkoitus jossain vaiheessa aloittaa. 
 
– Kaveri sai intistä lomaa, kun hän lähti pääsykokeisiin. Minä menin mukaan. Sitten me päästiin sisään, Pihlaja kertoo.
 
Pihlaja työskenteli vuosia erilaisissa ohjelmisto- ja teknologia-alan yrityksissä. Hän vietti alalla lähes 10 vuotta. Sitten piti rauhoittua. Kun kaikki palaset loksahtelivat paikoilleen, Pihlaja päätti lähteä opiskelemaan rakkaasta harrastuksestaan ammatin. Hän aloitti soitinrakennuksen opinnot Ikaalisten käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. 
 
Pihlaja on ammatiltaan myös kotimaan vesiliikenteen laivuri. Kipparin työt ovat Pihlajan unelmien kesätyö ja hän jatkaa niitä edelleen. 
 
– Ymmärsin, että tykkään laivoista ja kitaroista, joten olen alkanut järjestellä asioitani niin, että ajelen laivoja ja rakennan kitaroita.
 
Hän auttaa edelleen tuttujaan esimerkiksi heidän yritystensä digimarkkinoinnissa. Toisaalta Pihlaja kokee myös, että kaupallisen alan koulutuksesta ja työkokemuksesta on hyötyä myös hänen kitarabisneksissään. 
 

Koulutuksia yhdistämällä unelma-ammattiin

Myös Anu Hurme, 28, kokee, että on pystynyt yhdistämään aiemmin opiskelemansa alan uuteen koulutusalaansa. Toimittajatausta auttaa häntä paljon nykyisessä ammatissaan yritysviestinnässä.
 
Toimittajan työ ei ollut koskaan Hurmeen unelma-ammatti, mutta hän haki kuitenkin Tampereen yliopistoon opiskelemaan tiedotusoppia. Viestintä ja tiedotusopin pääsykoekirjallisuus kiinnostivat, ja hän pääsi sisään. Tiedotusopin opintojen ohella Hurme alkoi työskennellä Ylellä radio- ja tv-uutisissa sekä yhdessä asiaohjelmassa. 
 
Kandidaatiksi valmistuttuaan Hurme jäi äitiyslomalle. Sen jälkeen piti alkaa miettiä, mitä seuraavaksi opinnoissa tapahtuisi. Tiedotusopin maisteriohjelma ei enää tuntunut omalta ja Hurme alkoi miettiä muita vaihtoehtoja. Pohdinnan jälkeen tiedotusoppi vaihtui vastuullisen liiketoiminnan maisteriohjelmaan.
 
– Kiinnostuksen kohteeni ovat enemmän tässä teemassa. Tässä pääsen oikeasti unelmahommiini, Hurme tuumii.
 
Nyt Hurme työskentelee yritysviestinnän parissa ja kirjoittaa gradua vastuullisesta liiketoiminnasta. Toimittajan työ on edelleen Hurmeelle mieleinen, joten hän tekee myös satunnaisesti toimittajan töitä Ylellä.
 

Uudelleenkouluttautuminen on suuri päätös

Ammatin vaihtaminen ei aina tarkoita uudelleen kouluttautumista, mutta usein edellyttää sitä. Takaisin koulunpenkille palaaminen tai sen yrittäminen on yleistä. 
 
Toisen tutkinnon opiskelemista ja koulutuksen vaihtamista on tehty lainsäädännöllä jatkuvasti vaikeammaksi. Vuoden 2014 jälkeen korkeakoulupaikan vastaanottaneilla tai jo korkeakoulusta valmistuneilla on nykyään omat kiintiönsä korkeakouluihin hakiessa. Tällä halutaan parantaa ensimmäistä kertaa korkeakoulutukseen hakevien mahdollisuuksia päästä kiinni opiskeluun. Samalla tämä saattaa nostaa kynnystä hakea uudelleen opiskelemaan. Monet jättävät myös ottamatta koulupaikan vastaan, jos eivät pääse ensimmäiseen hakutoiveeseensa.
 
Kiintiöt ovat kuitenkin huolista pienimpiä alanvaihdosta aikuisiässä miettiessä. Talous, turvallisuuden tunne ja entisen työn jättäminen aiheuttavat päänvaivaa. 
 
– Lopulta mieheni sanoi, että nyt on kyllä turvallisempaa, että teen jotain mikä tekee minut onnelliseksi, kuin että joutuisin jäämään esimerkiksi sairaslomalle työuupumuksen takia, Katri Ojanen sanoo.
 
Kun Ojanen aloitti opinnot Voionmaan opistossa, hän alkoi myös pitää blogia elämänmuutoksestaan. Blogin avulla hän haluaa jäsennellä ajatuksiaan ja huolenaiheitaan kaikesta uudesta, jota opintojen aloittamisen myötä tulee eteen.
 
– Onhan se nyt hassu tilanne, kun 45-vuotias nainen lähtee keskelle pöpelikköä, jättää perheensä elämään miten parhaaksi katsoo ja ponin hirnumaan talliin, hän naurahtaa.
 
Samuli Pihlajan kohdalla yrittäjäkokemus ja lähipiirin tuki antoivat lopulta rohkeuden jättää vakityön tauolle ja aloittaa täysipäiväisenä opiskelijana. Useampi hänen ystävistään on kuitenkin saanut rohkeutta hänen esimerkistään. Pihlajan mukaan usko omaan osaamiseen ja siihen, että tekijöille löytyy aina hommia, on kuitenkin auttanut isossa päätöksessä.
 
Vaikka uran vaihtamisessa on haasteita, Ojaselle ja Pihlajalle on ollut tärkeintä nauttia siitä mitä tekee. Pihlaja huomasi, että soitinrakennus sopii paremmin hänen luonteelleen.
 
– Olen luonteeltani perfektionisti ja minua turhautti hektisessä kasvuyritysmaailmassa, etten voinut viilata jokaista pilkkua. Käsityönä tehdyissä kitaroissa pointti on nimenomaan yksityiskohdissa, hienosäädössä ja viimeistelyssä.
 
Voiko lukiolainen tietää, mitä haluaa tehdä loppuelämänsä? Lue kommentti täältä.
||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.