Itsetuho tuli tubeen

20.09.2016 - 13:07 Alina Koskela

Suomen hyväntuulisena tunnettu vlogimaailma on ristiaallokossa, kun rajuja aiheita käsittelevät vlogit ovat lisääntyneet ilmiömäisesti. Klikkaukset valuvat sinne, missä nuoruuden kipuilut ja kyyneleet vuodatetaan kameralle.

Punapäinen tyttö itkee hysteerisesti videolla. Itkuisesta soperruksesta ei meinaa saada selvää.

”Ja sit mä sanoin äidille, että mä tapan itteni ja viiltelen itteeni, jos mä en saa koiraa hankittuu.”
 
”Mä tiedän, että tää on tosi tyhmä asia, mut kun ite voi huonosti, niin tää on tosi iso asia.”
 
Video löytyy Youtubesta nimellä ”Itken videolla – rehelliset kuulumiset”. Katselukertoja on kertynyt 128 000. Seuraajia kanavalla on reilut 33 000.
 
Punapää on espoolainen Krista Strömberg. Youtubessa hänet tunnetaan sukunimellä Muhonen. Vasta 21-vuotiaalla Strömbergillä on Youtubessa kanava, joka on lyhyessä ajassa haalinut valtavan yleisön.
 
Youtuben etusivu vilisee suomalaisten nuorten videoita. Kohtuullisen tuoreen läpimurron tehnyt suomalainen videoblogimaailma on tottunut kevyisiin aiheisiin arjesta. On meikkitutoriaaleja, hassunhauskoja haastevideoita ja vinkkejä Justin Bieberin keikalle.
 
Sitten on myös ”Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö”, ”Yritin itsemurhaa”, ”Mut raiskattiin storytime”.
 
Otsikot hyppivät silmille. Niitä ei voi olla uteliaisuudeltaan klikkaamatta auki. Tirkistelynhaluisia on valtavasti: sadattuhannet suomalaiset ovat halunneet kuulla Kristan raiskauksesta ja itsemurhayrityksistä. Raiskausvideon katselukerrat lähenevät puolta miljoonaa, mikä on valtava määrä jopa suomalaiselle julkkistubettajalle.
 
Strömberg maalaa tarinoillaan maisemaa, johon kuuluvat muun muassa mielenterveysongelmat, itsetuhoisuus ja seksuaalinen väkivalta. Puhutaan mustista ajatuksista. Aiheet ovat kuin päiväkirjan sivuilta, henkilökohtaisia ja särkyviä. Poikkeuksellisen rohkeasti päiväkirjamaiset videot ovat kuitenkin julkisia.
 
Rajoja tai salaisuuksia ei tunneta.


Kaikki alkoi vahingossa

Kuluneen vuoden aikana raskaita aiheita käsittelevät videoblogit, eli vlogit ovat lisääntyneet ilmiömäisesti. Vaikka Strömbergin vlogi on teemaltaan rankka, hänen kanavansa on vain yksi monien samankaltaisten joukossa.
 
Ilmiön keskiössä ovat pääasiassa nuoret naiset, jotka vuodattavat sieluaan kameralle: esimerkiksi vasta alaikäinen tubettaja Melissa Valtonen kertoo laitoselämästä ja itsetuhoisuudesta, ja Patuemiliana tunnettu Patricia Salonen väkivallasta.
 
Nettimaailmassa rajut aiheet herättävät mielenkiintoa ja uteliaisuutta ja keräävät valtavat yleisöt. Sekä positiivisen että negatiivisen palautteen määrä on valtava. Räjähdysherkkä keskustelu ulottuu kommenttibokseista keskustelupalstoille.
 
Strömberg alkoi tubettaa kolme vuotta sitten. Hän ei aikonut perustaa vlogia, ja lisäsi ensimmäisen videon muita tarkoituksia varten. Homma vaikutti kuitenkin kivalta. Kommentteja ja tykkäyksiäkin alkoi tulla, joten hänen teki mieli videoida lisää. Hiljalleen aiheetkin valuivat syvään päätyyn, luonnostaan.
 
Strömberg kertoo, että vaikeista asioista pyydetään valtavasti videoita. Muilta tubettajilta pyydetään tavallisia My day-videoita päivän tapahtumista, häneltä pyydetään videoita masennuksesta. Usein seuraajien toiveet myös toteutetaan.
 
– Mun lyhyeen elämään mahtuu niin paljon tarinoita, joten kerrottavaa on paljon, Srömberg kertoo.
 
Vaikka hän onkin kuvannut videoita jo vuosia, videoiden kuvaaminen ei ole aina läpihuutojuttu hänelle. Joskus hän joutuu valmistelemaan itseään kameralle puhumiseen, etenkin kun aihe on henkilökohtainen.
 
– Mitä rankempi video on, sitä enemmän tietysti mietin julkaisua, hän sanoo ja peittää silmänsä.
 
– Yleensä mä vaan painan julkaise ja katon mitä tapahtuu. Ei pidä miettiä liikaa.


Suomalainen tuppisuukulttuuri murroksessa

 
Helsingin yliopiston media- ja viestintätieteiden tutkijan Janne Matikaisen mukaan ilmiöön voi suhtautua kahdella tavalla: joukkoon mahtuu niitä, joilla vaikeista aiheista tubettaminen lähtee huomionhakuisuudesta ja numeron tekemisestä. Suuri yleisö houkuttelee.
 
Kommenttibokseissa videot tyrmätään huomion kalasteluksi. Youtubessa ansaitsee rahaa klikkauksilla, joten ”shokeeraavat” otsikot saattavat olla vain syöttinä.
 
Toisaalta ongelmia on paljon erilaisia. Siinä on paljon hyvää, että niistä puhutaan ja kokemuksia ja tunteita jaetaan, Matikainen toteaa.
 
– Keskusteluilmapiiri on kuitenkin avautunut jo ennen tubetusilmiötä. Tubettaminen seurailee muuta maailmaa, ja sen trendejä, ja tällä hetkellä avoimuus on muodikasta.
 
Esimerkiksi mielenterveysongelmat olivat pitkään vaiettu aihe. Muun muassa vuoden 2016 alussa Ylen lanseeraama #Sekaisin–kampanja on avannut keskusteluilmapiiriä mielenterveysongelmista. Kampanja sai erityisesti Youtubessa valtavasti näkyvyyttä, kun kourallinen maan suosituimpia nuoria tubettajia, kuten Mansikkka, Janne Naakka ja Papananaama kertoivat avoimesti omista kamppailuistaan masennuksen, ahdistuksen ja muiden ongelmien kanssa.
 
Optio listasi vuonna 2016 Suomen vaikutusvaltaisempien ihmisten joukkoon tubettajia,
joten heillä on todella paljon valtaa nuoriin katsojiinsa. Tubettajat ovat esikuvia ja mielipidevaikuttajia, joihin nuoriso pystyy samaistumaan. Heitä on helppo lähestyä.
 
– Suomalainen tuppisuukulttuuri on avautumassa, mutta voidaan myös pohtia meneekö raskaista aiheista tubettaminen jossain vaiheessa liian avoimeksi. Kerrotaanko liikaa?
 
Mitä raskaista asioista kertomiseen tulee, kolikolla on kaksi puolta: kaikenlaisista aiheista on hyvä voida puhua ääneen, mutta ilmiössä on vaara, että se ruokkii itseään.
 
– Koko ajan mennään yhä pidemmälle, että kuka uskaltaa avautua eniten. Tarinoiden totuuspohja voi olla uhattuna, kun ne kuorrutetaan shokeeraavuudella. Mediakulttuuri on jo entuudestaan tämän tyyppinen, Matikainen selittää.
 
Yleinen käsitys vlogikulttuurista on, että yleisö on nuorta: videoita katselee pääasiassa lapset ja nuoret. Voidaankin siis myös pohtia, onko seksuaaliväkivallasta kertovat videot mielekkäitä esimerkiksi ala-asteikäisille.
 
Sosiaalisen median ero perinteiseen mediaan on se, että nuorille tarjottavia sisältöjä on voitu ennen säädellä. Aiheesta löytää mediakasvatuksen näkökulman, sillä enää entiset keinot suojella eivät toimi. Vastuu on siirtynyt isoilta televisioyhtiöiltä tubettajille, miten asioista puhutaan ja paljastetaanko rajuimmatkin jutut, Matikainen kertoo.


Taustalla tabujen murtaminen

 
Perimmäinen kysymys taitaa olla, miksi kukaan ikinä haluaisi jakaa elämänsä kipukohtia tuhansille ihmisille? Mitä tällä haetaan?
 
Strömbergin vastaus on tyhjentävä.
 
– Rankkojen aiheiden ei pitäisi olla tabuja. Kun niistä puhutaan, ihmiset uskaltaa hakea apua ongelmiinsa, eikä kenellekään käy niinku mulle. Ja mä haluan olla se esimerkki, että niistä asioista voidaan puhua.
 
Pääasiassa palaute on positiivista ja kannustavaa. Strömberg kertoo lukevansa jokaisen kommentin palautevyörystä huolimatta.
 
Välillä kommentointi on julmaa. Stömbergille on kerrottu, että maailma olisi parempi paikka ilman häntä. ”Tapa ittes” – nämä eivät välttämättä ole oikeita sanoja mielenterveysongelmista ja itsetuhoisuudesta kärsivälle nuorelle.
 
– Eihän tuollaisia kommentteja pysty täysin kukaan unohtamaan, mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
 
Kun kurkkaa Strömbergin viiltelyvideon kommenttiboksiin, ymmärtää heti paremmin syitä puhua suoraan.
 
“Kiitän sua paljon... Oon kauan miettinyt että viillän valtimot auki”, eräs anonyymi kommentoi.
 
Tällaisia viestejä Stömberg saa ajoittain. On kerrottu, kuinka itsemurha on saattanut jäädä tekemättä tai kuinka on saatu voimaa hankkia apua pahaan oloon. Kun on käsissään valtaa ja Strömbergillä halua auttaa, lopputulos voi olla hyvä.
 
– Tuntuu, kuin olisi saanut jotain merkittävää aikaan. Videoiden tekeminen on henkireikä sekä mulle että seuraajille.
||

Kommentit

Ööö? Onkos näiltä tubettajilta kysytty lupaa tähän? Tää teksti oli aika halventavaa näitä tubettajia kohtaan... Jotain rajaa.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.