Kissa puussa tai joutsen jäässä? Apu löytyy somesta

Meri Lehtiö majoittaa uutta kotia odottavia kissoja. Kuvan Nööli-kissa on kodinvaihtaja.
14.02.2017 - 10:40 Emma Nikander, kuvat: Onni Ojala

Eläinten pelastusringissä vapaaehtoiset auttavat samalla tarmolla niin pikkulintuja kuin lemmikkieläimiäkin.

Kotkalainen Satu Suntio tuskastui kissanomistajien Facebook-ryhmässä siihen, että ”aina oli kissa puussa ja kukaan ei tehnyt mitään”. Heinäkuun alussa Suntio jakoi jälleen yhden avunpyynnön kissojen ystävien Facebook-ryhmään. Sen huomasi Sarita Lindberg. Apua ongelmaan ei löytynyt, mutta sen sijaan syntyi jotain muuta.

– Sarita oli jo pitkään miettinyt ryhmää, joka kokoaisi vapaaehtoisia auttajia yhteen. Olin miettinyt samaa.

Siitä sai alkunsa koko Suomen kattava Eläinten pelastusrinki.

Ryhmän tehtävä on saada nopeasti apua ja tietoa lemmikkien ja luonnonvaraistenkin eläinten pelastamiseksi. Pelastusrinki on tähän mennessä kerännyt jo yli 6700 jäsentä. Sen kautta kulki ensimmäisessä puolessa vuodessa yli 500 tehtävää. Suntion mukaan ryhmälle oli tilausta.

– Suureen osaan ryhmään ilmoitetuista tehtävistä pystytään tarttumaan ja valtaosa hoidetaan oman porukan voimin, Suntio kertoo.

Ilmoituksia tulee esimerkiksi loukkaantuneista luonnoneläimistä, kylmissään värjöttelevistä kissanpennuista ja kadonneista koirista.

 

Sylvi on löytökissa. –On ihan paras tunne, kun saa hylätyn kissan vihdoinkin luottamaan ihmiseen uudelleen, Meri Lehtiö kertoo.

 

Empatia ja hyvä henki näkyvät


Tamperelainen Meri Lehtiö lähti mukaan toimintaan halusta auttaa toisia.

Lehtiö saa auttamisesta itselleen hyvän mielen. Hän uskoo, että auttamisen halu saa ihmiset toimimaan.

– Suurin osa porukasta on empaattista ja hengessä mukana. Vaikka välillä uskoni ihmiskuntaan horjuu, tällainen toiminta tuo sitä takaisin.

Suntio uskoo, että vapaaehtoisuus saa ihmiset pysymään mukana. Jäsenet ilmoittavat, jos voivat auttaa, mutta jos eivät, mitään ei tarvitse selitellä. Ryhmä ei sido mihinkään.

Hänen mukaansa yksi syy suosioon on se, että mukana ollaan yksityishenkilöinä. Auttaakseen ei tarvitse kuulua mihinkään järjestöön tai yhdistykseen.

– Varmaan taustalla piilee ajatus, että kaikkia ei voi pelastaa, mutta tätä yhtä eläintä voin auttaa tekemällä pienen asian.

"Jokainen elämä on arvokas"

Ryhmä on pelastanut ainakin kissoja, koiria, joutsenia, siilejä, lintuja ja kettuja. Lain mukaan apua tarvitsevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan.

– Emme ole erotelleet, mitkä eläimet ovat tärkeitä ja mitkä eivät. Kaikkia autetaan samalla innolla, Suntio tuumaa.

Kerran pulu löytyi vaarallisesta paikasta, ja rinkiin kuuluva opiskelija pyydysti sen. Ryhmän kautta saatiin toinen henkilö kuljettamaan lintu Korkeasaareen. Tällainen herättää välillä ihmettelyä. Onko järkevää ajankäyttöä kuljetella puluja ympäri kaupunkia? Lehtiön mielestä on.

– Äiti on opettanut minulle jo lapsena, että jokainen elämä on arvokas ja mitään ei saa kiusata.

Ryhmästä löytyy asiaa ja eläimiä tuntevia ihmisiä: eläinlääkäreitä, järjestöissä toimivia aktiiveja, loukuntekijöitä, tarvittaessa eläinten hätämajoittajia. Lisäksi monille eläinlajeille löytyy täsmätietäjiä vaikkapa ryhmään kuuluvista lintuhoitolan työntekijöistä.

– Ja aina joku tietää jonkun, keltä tietoa löytyy. Mitään ei tarvitse tietää ennalta. Riittää, että on auttamishalua, Lehtiö summaa.

 

Meri Lehtiö haluaa auttaa niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Parhaimmillaan hänen luonaan kotia on odottanut 4 kissaa.

 

Aktiivisuus pelkästään positiivista


Pelastuslaitokseenkin on välillä otettava yhteyttä, jos tapausta ei omin voimin saada hoidetuksi. Palopäällikkö Ari Vakkilainen Pirkanmaan pelastuslaitokselta kertoo, että pelastuslaitoksella kaikkiin eläintehtäviin suhtaudutaan yhtä vakavasti. Tilanteen vaatimat toimenpiteet tulee punnita.

– Aina pitää huomioida se, onko eläimellä todella vaara. Jos on, me tietysti pelastamme sen.

Vakkilainen kertoo, että tehtäviä on karkeasti jaoteltuna kolmenlaisia: selkeitä, harmaalla alueella olevia ja aiheettomia. Aiheettomissa tapauksissa on usein ilmoitettu normaalista asiasta, joka kuuluu luontoon. Pelastuslaitokselle on esimerkiksi ilmoitettu, että Tammerkosken yläjuoksulla ui sorsa.

Kansalaisten oma-aloitteisuuuden Vakkilainen näkee pelkästään positiivisena.

– He ovat eläinrakkaita ihmisiä, se on vain hyvä asia. Aina pitää kuitenkin muistaa eläintä pelastettaessa, ettei vaaranna omaa turvallisuutta. Maalaisjärki on pidettävä mukana.

Vakkilainen muistuttaa, että pelastuslaitos auttaa tarvittaessa.

– Aina jos ihminen miettii, täytyisiköhän minun tehdä jotain, se melkein tarkoittaa, että täytyy, Vakkilainen sanoo.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.