Kun aikuiset leikkivät asiantuntijoita, 16-vuotias Riikka tietää paremmin

15.11.2016 - 20:49 Sandra Järvenpää, kuvitus: Sandra Järvenpää

Pieniä tyttöjä ei enää tehdä sokerista ja kukkasista. Selfieiden maailma rakentuu ajatukselle, että minä olen hyvännäköinen. Sen maailman tytöt on tehty oikeasta valaistuksesta, kuvakulmasta ja filttereistä.

Tyttöjen tapa pyrkiä naisen muottiin on muuttunut, sanoo Tampereen yliopiston tutkija Miia Lähde. Syynä ovat media- ja kulutuskulttuuri. Lähde tekee parhaillaan väitöskirjaansa varhaisnuorten ulkonäkökäsityksistä.

– Kuluttamiseen liittyy läheisesti ulkonäön työstäminen ja sen lisääntyminen yhä varhaisemmalla iällä. Omaa ulkonäköä rakennetaan vaatteiden, brändien ja meikkien avulla jo alakouluiässä, Lähde sanoo.

Lapsista ja nuorista puhuttaessa tiede ja etenkin media rakentavat aina kuvaa, joka perustuu otantoihin, yleistyksiin, kuulopuheisiin tai muistoihin. Harvoin lapset saavat olla itse äänessä.

16-vuotias Riikka Puoliväli kertoo, miten tutkijan väitteet istuvat hänen omaan ajatteluunsa.
 

Väite 1: Puhelimen ja sosiaalisen median lisäämä kuvallisuus on tehnyt lapsista ja nuorista ulkonäkökeskeisempiä.


– Mä otan selfieitä, koska omasta mielestäni näytän hyvältä.

Tesomalaisella Riikalla on napakoru ja kaksi Instagram-tiliä: toinen julkinen ja toinen yksityinen. Julkinen kulkee nimellä riiksofficial, aivan kuten monilla julkisuudenhenkilöilläkin.

– En mä niissä mitään eri Riikkaa rakenna. Jätän vaan siitä julkisesta tilistä pois sellaset yksityisasiat, kuten bikinikuvat tai tupakoinnin.

Riikan kuvien kommenttien määrä liikkuu usein kymmenissä, tykkäyksien sadassa ja seuraajien useassa sadassa. Kuvista suurin osa on omakuvia eli selfieitä. Niihin on liitetty laulunsanoja tai aforismeja ja tägätty kavereita.

 Viimeksi tänään olin peilin edessä ja yritin saada oikeaa valaistusta kolmella eri lampulla. Joskus yhden kuvan ottamiseen menee kolmekin tuntia.

Anteeksi, kolme tuntia?

– Joo, pitää olla hyvä valo, oikee kulma ja pitää huomioida, mitä siellä taustalla näkyy.

Riikan mukaan on tärkeää näyttää sosiaalisessa mediassa kaikki puolet itsestä. Ihmiset saattavat pitää kaksinaamaisena, jos kasvotusten paljastuu piirteitä, jotka eivät somessa ole tulleet jo esiin.

– Kyllä mulla on kaksarikuviakin siellä, ja sellaisia joissa oon löysissä vaatteissa, hiukset sekaisin. Tärkeintä on olla oma itsensä.

Voiko mietittykin julkisuuskuva olla totuudenmukainen? Nykypäivän tytön mielestä hänen koko persoonansa mahtuu sosiaalisen median tarjoamiin kehyksiin.

Riikka ei ole tyhmä tai ylimielinen. Hän on nuorisovaltuustossa ja sanoo mielipiteensä rauhassa ja varmuudella. Riikka osaa ottaa kantaa ratikkakeskusteluun ja suomalaiseen koulujärjestelmään.

Ulkonäkökeskeinen Riikka kyllä on, mutta mitä muuta voi odottaa nuorilta, jotka syntyvät selfietikun toiseen päähän?
 

Väite 2: Nykyajan tytöt haluavat näyttää hoikilta mutta treenatuilta, huolitelluilta mutta luonnollisilta.


– Omasta mielestäni mä oon liian laiha. Haluisin olla vähän isompi, Riikka sanoo.

Kauneusihanteet tosiaan ovat muuttuneet. Muodissa ovat twerkkaus ja julkkisperhe Kardashianit uhkeine muotoineen.

Sosiologit Sabina Cwejman ja Gunilla Fürst listasivat jo 1980-luvulla neljä vastakohtaparia, jotka erittelevät tyttöjen elämää. Ensinnäkin, tytöt elävät maailmassa, jossa korostetaan tasa-arvoa mutta erotellaan ihmiset sukupuolen mukaan. Toisekseen, tyttöjen odotetaan kasvavan naisiksi, jotka luovat uraa ja samalla ovat läsnäolevia ja lämpimiä äitejä lapsilleen. Kolmanneksi, tytöiltä vaaditaan itsenäisyyttä ja pärjäämistä mutta silti sosiaalisuutta ja riippuvaisuutta. Neljänneksi, tyttöjen halutaan olevan naisellisia mutta kuitenkin sopeutuvan miehisiin toimintamalleihin.

Näiden ristiriitojen ja paineiden keskellä tytöt kehittävät eräänlaista kaksoisidentiteettiä.

– Haluisin olla isompi koska jätkät tykkää muodoista, Riikka lisää.

Riikan mukaan pojat ovat aktiivinen osapuoli parinvalinnassa. Jos pojan valitsema tyttö ei vastaa huomionosoituksiin, poika voi siirtyä johonkin toiseen tyttöön. Tämä johtuu siitä, että tytöt ovat ujompia ja poikien rooli vain yksinkertaisesti on ottaa kontaktia.

Poikiako varten Riikka sitten meikkaa?

– Mä meikkaan itteeni varten. Saan taiteilla omalle naamalleni.

Mutta kulkeeko tämä itse kuitenkin aina toisen kautta, Instagram-kuvaan saatujen tykkäyksien kautta?

– Jos mulla on tosi hienot meikit, kyllä mä haluan sen näyttää kavereille. Jos johonkin kuvaan en saa paljoa tykkäyksiä, pidän taukoa julkaisemisessa, otan aikaa miettimiseen.
 

Väite 3: Kymmenen vuoden iässä tyttö alkaa kiinnittämään huomiota ulkonäköönsä.


– Kyllä se jossain siinä kohtaa tapahtu. Tajusin yhtäkkiä, että sivuponnari on lasten juttu. Siispä siirryin sellaseen niskaponnariin. Se oli naisellisempi, sanoo Riikka.

Tutkija Miia Lähteen mukaan noin kymmenen vuoden ikä näyttäytyy vaiheena, jolloin tyytymättömyys omaan ulkonäköön lisääntyy huomattavasti. Noin 10–13-vuotiaat tytöt raportoivat huomattavasti enemmän ulkonäköön liittyviä murheita kuin samanikäiset pojat. Tutkimusten mukaan ero sukupuolten välillä säilyy sen jälkeenkin.

– Kyllä mä sanoisin, että 16-vuotiaita poikia kiinnostaa oma ulkonäkö melkein yhtä paljon kun tyttöjäkin. Pojat on esimerkiksi alkaneet käyttämään rasvaa jos iho on kuiva. Aiemmin se oli noloa, sanoo Riikka.

Lähteen mukaan 10 vuoden iässä on kehityksellisesti kyse monesta asiasta. Orastava murrosikä, ajattelun ja kielen kehitys sekä irtaantuminen vanhemmista saavat katseen kääntymään itseen uudella tavalla, muiden ihmisten kautta. Äkkiä lapsi tarvitseekin hauraalle minälleen vahvistusta ulkopuolelta.

– Välillä otan sellaisia kuvia, joiden yhteydessä päivittelen esimerkiksi, että kattokaa nyt miten kauheet hiukset mulla on. Sitten kun joku kehuukin, se nostaa mun itsetuntoo niiden hiusten suhteen. Oon taas ihan hyvä sen näkösenä kun oon.

Sosiaalinen media hyödyntää siis aivojen palkitsemisjärjestelmää. Tytöt törmäävät kuviin kauniista naisista, jollaisilta haluaisivat näyttää. Sitten he päivittelevät, etteivät näytä samalta. Kavereilta saadut kehut saavat kuitenkin jäämään ja yrittämään enemmän, jolloin törmätään taas uusiin kuviin. Ja niin pyörä lähtee pyörimään.
 

Väite 4: Aikuisuutta toteutetaan eri tavoilla kuin aikaisemmin.


– 7-vuotiaana mä en tiennyt mistään meikeistä. Nyt sen ikäisellä on jo kajaalit ja luomivärit, Riikka sanoo.

Amerikkalainen mediatutkija Neil Postman hätkähdytti 1980-luvulla teoksellaan The Disappearance of Childhood. Siinä hän ennustaa lapsuuden ensin lyhenevän ja pian katoavan kokonaan. Lasten ja aikuisten kieli, käyttäytyminen, pukeutuminen ja asenteet alkavat muistuttaa niin paljon toisiaan, että ne lopulta sulautuvat yhteen.

– Nuoret haluavat tietyissä asioissa ehkä vähän järkyttää aikuisia. Halutaan näyttää, että meitä ei kiinnosta, ihmetelkää!

Nuorten pyrkimys järkyttää aikuisia ei kuitenkaan ole mikään uusi asia. Lisäksi aina on pyritty matkimaan vanhempaa. Jos aikuisen kädessä on nykyään puhelin paistinpannun sijasta, niin on lapsenkin.

Tutkimukset osoittavat, että kun lapsen annetaan rauhassa olla lapsi, hänestä kasvaa tasapainoisempi aikuinen. Vastuun kasvattaminen kehitystason mukaan kohottaa lapsen itsetuntoa. Liian varhainen lapsen itsenäistäminen taas altistaa ongelmakäyttäytymiseen.

Aikuisuus on valtaa ja sen mukana tulevaa vastuuta. Vastuuta omasta itsestä ja ympäristöstä, kokonaisesta maapallosta.  Nykypäivänä se on putoamista selfieiden maailmasta todelliseen maailmaan, niin että rysähtää.
 

Väite 5: Lapset eivät halua, että heitä pidetään lapsina.


– Mä oon Riikka enkä mikään lapsi. Niin mä usein sanon.

Riikan mukaan on ymmärrettävää ja tarpeellista, että aikuiset tekevät rajanvetoja lasten ja nuorten välille. Siinä täytyy kuitenkin olla tarkka.

– Mun mielestä se raja menee siinä kun siirrytään ysiluokalle, kun alkaa yhteiskuntaoppi. Siinä aletaan opettamaan lasta aikuisten maailmaan, lapsuus on ohi.

Lapset ja nuoret ovat itse määritelleet nuoruuden alkavaksi 13-vuotiaana ja päättyvän täytettäessä 18. Nuori on siis teini, kun ikä on englanniksi -teen-loppuinen luku. Täysi-ikäisyydestä taas hypätään nuoreksi aikuiseksi tai varhaisaikuiseksi. Tämä vaihe kestää noin 24 vuoden ikään asti.

Riikka ymmärtää näkökulmat. Hän toivoisi aikuistenkin ymmärtävän ne. Ei ihminen voi oikeasti tietää mitä joku toinen on käynyt läpi ja miten sen kaiken kokenut.

– Ei oo reilua, että aikuiset vaikka sanoo, että sä et tiedä mitään rakkaudesta. Että tiedät sitten kun olet vanhempi. Rakkaus on iso juttu, ja se koetaan eri tavalla eri ikäisenä.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.