Lapsuusmuistot asuvat korurasiassa

Aliisa Toivanen keräsi lapsena pieniä aarteitaan korurasiaan. Aarrearkku muutti mukana Lahdesta Tampereelle.
20.09.2016 - 14:57 Larissa Bister, kuva: Larissa Bister

Omaan kotiin muuttaessa lapsuudenkodin pölyt karistetaan pois. Kaikkia vanhoja esineitä ei kuitenkaan hylätä. Lapsuuden aarre voi olla tärkeä vielä aikuisenakin. 

Simpukankuoria, kaverin tekemä koru ja partiomerkki. 22-vuotias Aliisa Toivanen istuu yksiönsä ruokapöydän ääressä ja tutkii kankaisen korurasian sisältöä. Vihreä korurasia kätkee sisäänsä monenmoisia lapsuuden aarteita.

– Olen saanut tämän alle kouluikäisenä, luultavasti lahjaksi, Toivanen sanoo.

Toivanen muutti muutama vuosi sitten Tampereelle sosiaalitieteiden yliopisto-opintojen perässä. Silloin muuttokuorma täyttyi lähinnä välttämättömyyksistä. Muuttolaatikoita pakatessa myös vihreä korurasia tarttui mukaan ensimmäiseen omaan kotiin.

Ensimmäinen oma koti voi olla huone solukämpässä tai seurustelukumppanin kanssa jaettu kaksio. Asumismuodosta riippumatta se on monella tapaa symbolinen paikka ja itsenäistymistä konkreettisimmillaan. Omilleen muutto mielletään aikana, jolloin siteet lapsuudenkotiin on aika katkaista.

– Kotoa lähtemiseen liittyy tietty haikeus, mutta samalla halutaan osoittaa erillisyyttä. Halutaan pärjätä, toteaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntija Jenni Helenius.

Helenius on tutkinut nuorten omilleen muuttamista ja siihen liittyviä mielikuvia. Kotoa pois muuttamisessa esineillä ja tavaroilla on tärkeä rooli, koska oman asunnon voi sisustaa juuri niin kuin itse haluaa. Lapsuudenkodista saatetaan ottaa mukaan vanha lempinalle, mutta sitä ei välttämättä aseteta paraatipaikalle ensimmäisessä omassa kodissa.

Mitä vanhempi, sitä nostalgisempi

Omilleen muutto tapahtuu usein vähitellen. Vaikka elämä uudella paikkakunnalla tai uusien opintojen parissa olisi lähtenyt käyntiin, saattaa nuori vielä viettää viikonloput lapsuudenkodissaan. Tällöin hän ei välttämättä koe muuttaneensa ihan kokonaan pois.

 Irtautumisessa on merkityksellistä sekin, onko kotona vielä nuorelle oma huone, vai onko hänet jo siivottu lapsuudenkodista ulos, sanoo Helenius.

Helenius muistuttaa, että tunne lapsuudenkodin ja siihen liittyvien muistojen tärkeydestä saattaa herätä vasta vanhempana. Vanhojen lelujen ääreen palataan silloin, kun perhe-elämä alkaa olla omalla kohdalla ajankohtaista. Esineiden tunnearvo kasvaa ajan myötä.

Aliisa Toivanen säilyttää lapsuuden aarrearkkuaan lipastonlaatikossa. Korurasia sisältää hauskoja ja rakkaita muistoja ajalta, jota ei vielä hallinnut opiskelustressi ja pätkätöiden metsästys. Näiden muistojen ääreen voi palata kiireisen arjen keskellä.

– On ihanaa tutkia mitä kaikkea täältä löytyykään ja uppoutua muistoihin, Toivanen sanoo.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.