Menneisyys vaivaa entistä koulukiusaajaa – ”Olisipa joku käskenyt meitä käyttäytymään”

Suomen peruskoulujen oppilaista 6–10 prosenttia joutuu jatkuvasti kiusatuksi, kertoo Mannerheimin lastensuojeluliitto.
29.11.2016 - 14:52 Emma Auvinen, teksti ja kuva

Anna ja hänen ystävänsä hyljeksivät ja pilkkasivat koulutoveriaan Miiaa yläasteelta lukioon. Opettajat ummistivat silmänsä kuuden vuoden ajan. Nyt kolmekymppinen Anna pohtii, kuinka tilanne sai jatkua kenenkään siihen puuttumatta.

Juhlasalissa oli odottava tunnelma, kun rehtori luetteli stipendin saajien nimiä. Minä istuin juhlasalin eturivissä ylioppilaslakki päässä. Olin tietenkin joutunut Miian viereen, koska istumapaikat oli jaettu aakkosjärjestyksen mukaan. Kun rehtori lausui Miian nimen, hätkähdin ja mietin: ”Mistähän hyvästä tuokin on stipendin saanut?”

Miia oli aina ollut omaperäinen. Muistan hänet jo ala-asteelta, kun kävimme samaa luokkaa. Olimme hyvissä puheväleissä, ehkä jopa jollain tavalla kavereita. Toisen luokan jälkeen Miia muutti toiselle puolelle kylää ja vaihtoi koulua.

Minä pelasin poikien kanssa jalkapalloa ja olisin halunnut olla osa tyttöjen porukkaa. Pienessä kyläkoululuokassa oli kuitenkin lisäkseni vain neljä tyttöä. He olivat vannoutuneita heppatyttöjä. Itse taas olin rämäpää. Toimin aina ennen kuin mietin.

Jäin täysin ulkopuoliseksi tyttöporukasta. Muut eivät puhuneet minulle mitään, eivätkä halunneet kulkea yhteistä koulumatkaa kanssani. Tunsin itseni ylimääräiseksi, vaikka olisin kaivannut ystävää, jolle purkaa sydäntäni. Asuin syrjäkylällä ja muualla asuvia kavereita saatoin nähdä kerran kuukaudessa.

Syrjitystä kiusaajaksi

Seiskaluokalle siirryin suurelle yläasteelle, jossa oli monta rinnakkaisluokkaa. Minulle aukeni aivan uusi maailma. Löysin ensimmäiset sydänystäväni ja kaveriporukan, jossa pystyi puhumaan ihastuksista ja vaatteista ja kaikesta mitä sen ikäisen tytön maailmaan mahtui. Tunsin itseni vihdoin normaaliksi ja kovaksi koulun tupakkapaikalla.

Miia siirtyi myös samaan kouluun ja kanssani samalle luokalle. Hänen erilaisuutensa korostui, kun olimme tulleet murrosikään. Miia rakasti fantasiakirjoja. Hänen olemuksensa oli epäsiisti. Hiukset olivat rasvaiset ja vaatteet kuluneet.

Yläasteen ensimmäisenä syksynä hän yritti ystävystyä kanssani, mutta minulla oli jo uudet siistit kaverit. Janosin ystävieni hyväksyntää. Käänsin vain selkäni, jos Miia yritti sanoa minulle jotain.

Miia ei tehnyt kenellekään mitään pahaa, mutta erottui porukasta kuin punainen vaate. Oli käsittämätöntä, kuinka hänen kimpussaan oli pian koko luokka-aste. Yli sata seitsemäsluokkalaista kiusasi ja kartteli häntä. En itsekään halunnut erottua massasta, kun olin kerran päässyt piireihin.

Täydellistä eristämistä

Kiusaaminen oli enimmäkseen henkistä. Se oli täydellistä eristämistä porukasta. Minä ja parhaat ystäväni suljimme Miian pois keskusteluista, puhuimme hänestä epäsuorasti hänen ollessa läsnä. Kotitaloustunneilla jätimme hänelle vain ikävät työt. Pojat nimittivät Miiaa lesboksi ja röllipeikoksi. Joskus pojat kampittivat hänet tai varastivat hänen koulukirjansa.

Erityisen hyvin muistan tapauksen yläasteen alusta, kun Miia yritti vielä luoda yhteyttä minuun. Vaihtaessani jumppasalin pukuhuoneessa vaatteita, valitin ystävälleni kipeitä hartioitani. Miia kuuli sen ja kysyi, voisiko hän hieroa hartioitani. Vastasin hänelle: ”Hyi vittu, et voi. Sä olet ällöttävä, koska sä haiset.”

Miia ei koskaan puolustautunut mitenkään. Hän lähti vain tilanteesta pois ja meni lukemaan kirjaa jonnekin. Tumma hahmo nurkassa, reppu sylissään kirjan ääreen kumartuneena oli hyvin tyypillinen näky koulun käytävillä.

Opettajat sulkivat silmänsä tilanteelta kuuden vuoden ajan. Kertaakaan en kuullut kenenkään puuttuvan tilanteeseen mitenkään, vaikka heidän oli pakko huomata, että Miia oli aina yksin. Ehkä heidän oli helpompi olla puuttumatta siihen.

Opettajat eivät kuulleet haukkuja ja ilkeitä sanoja, sillä käyttäydyimme näennäisen kohteliaasti, kun valvova silmä oli paikalla. Fyysiseen kiusaamiseen koulussani kyllä puututtiin, ja yksi poika erotettiinkin sen vuoksi. Henkistä kiusaamista tunnuttiin pitävän tuohon aikana jopa normaalina ja ikävaiheeseen kuuluvana.

Pysäyttävä kirjoitus

Lukioon siirtyessä päähän kasvoi järkeä ja omaatuntoakin alkoi pistellä. Kynnys lähestyä Miiaa oli kuitenkin kasvanut liian suureksi. En enää kiusannut häntä aktiivisesti, mutta en myöskään huomioinut häntä mitenkään.

Ylioppilaskevään jälkeen muutin toiseen kaupunkiin ja aloitin opiskelut. Syksyllä olin viettämässä viikonloppua pitkästä aikaa lapsuudenkodissani. Selailin sanomalehteä, jonka äitini oli laittanut syrjään minua varten. Miian nimi vangitsi katseeni lehden sivuilla. Hänen ylioppilasjuhlassa palkittu esseensä oli julkaistu.

Tuo hetki oli minulle lopullinen herätys. Tekstissään Miia kertoi koulukavereiden halveksuvista ja väheksyvistä katseista. Kun ne kävivät sietämättömiksi, oli paras paeta kääntämällä oma katse kirjan sivuihin. Kirjat olivat pitäneet hänet elossa yläasteen ja lukion ajan.

Kirjoitus oli raastava ja avoin. Häpeä iski vasten kasvoja. Kyynelet kohoavat silmiin edelleen, kun mietin miten kohtelin Miiaa. Ajattelin aiemmin, että Miian virhe oli se, ettei hän sopinut massaan. Mutta minähän sen virheen tein, kun en uskaltanut olla hänelle ystävällinen.

Jälkikäteen ajattelen, että me olisimme kaikki ansainneet kunnon tukkapöllyn. Olisipa joku sanonut meille ”käyttäytykää, saakelin kakarat”.

En nähnyt Miia enää ylioppilasjuhlan jälkeen, enkä tiedä mitä hänelle kuuluu. Lähetin hänelle Facebookissa viestin vuosia myöhemmin, kun olin jo työelämässä. Pyysin anteeksi käytöstäni.

En saanut koskaan vastausta viestiin, mutta tiedän että hän luki sen.

Annan ja Miian nimet on muutettu.

Auttaako kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun? Lue blogiteksti täältä.

||

Kommentit

Hei sinä kiusattu!
Ruvetkaa haastamaan koulu kuin kiusaajakin oikeuteen ja vaatikaa tuntuvat korvaukset.
Opetuslaissa hän on kaikille turvattava rauhallinen oppimisympäristö.
Näitä tapauksia kun ratkoittaisiin oikeussalissa niin lehdistö varmasti kirjoittaisi asiasta!
Koulut jotka sallisivat kiusaamisen joutuisivat huonoon maineeseen.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.