Muistot elävät verkossa

Verkossa muisteleminen ei sulje pois perinteistä muistamista. Villen vanhemmat käyvät edelleen poikansa haudalla päivittäin.
22.11.2016 - 17:17 Anni Härkönen, kuva: Linda Manner

Digiajan ihminen jättää itsestään jäljen verkkoon. Jaana Jokiharju löysi netistä paitsi muistoja, myös tavan käsitellä poikansa kuolemaa.

Keittiön pöydän alla pyörii harmaa-valkoinen kissa. Välillä se kerjää huomiota hyppäämällä tuolille, sitten pöydälle. Viikset värisevät, kun kuono tavoittelee pöydälle katettuja voileipiä.

Ville otti Olli-kissan pari kuukautta ennen onnettomuutta. Surun keskellä aikuiseksi varttunut pentu on tuntunut merkitykselliseltä. Se on ainut elävä asia, joka pojasta jäi jälkeen, äiti Jaana sanoo.

Tamperelaisten Jaana ja Janne Jokiharjun poika Ville menehtyi moottoripyöräonnettomuudessa reilu vuosi sitten. Surutyön myötä heräsi kysymys siitä, mitä Villen verkkoon luomille käyttäjille tapahtuisi.

Äiti alkoi päivittää poikansa Facebook-profiilia. Sinne ilmestyi kuva hautajaisista, toinen kissasta ja kolmas Villestä.

 

Villen 20-vuotissyntymäpäiväkuva päivältä 21.4.2015. Rakastamme Villeä suunnattoman paljon. Muistot kantavat yli surun sillan.

– Halusin jakaa talteen jääneitä kuvia ja muistoja. Ajattelin, että Facebook-profiilin avulla tavoitan Villen läheisimmät kaverit, äiti Jaana kertoo.

Vainajan digihistoria tuo lohtua

Internet-sukupolven vanhetessa on luonnollista, että verkkosivustojen ylläpitäjät joutuvat pohtimaan suhtautumistaan verkon vainajiin. Digitaalisesta kuolemasta Aalto-yliopistoon opinnäytetyön tehneen Pii Paappasen mukaan sosiaalisen median palveluiden suhtautumisessa kuolemaan on eroja.

– Vielä viisi vuotta sitten esimerkiksi Flickr ei antanut omaisille pääsyä kuolleen käyttäjän tilille. Tilien poistaminen ja luovuttaminen omaisille on viime vuosina helpottunut.

Valtaosa sivustoista suostuu poistamaan vainajan tilin, jos omaisilla on esittää ylläpidolle kuolintodistus ja todiste omasta yhteydestä vainajaan.

Paappanen toteaa, että digiajan vainajaa ei ole mahdollista poistaa internetistä täysin. Rippeitä digitaalisesta jalanjäljestä jää aina jäljelle.

Jaana Jokiharjulle tärkeimpiä muistoja ovat valokuvat. Niiden takia Villen Instagram-tili sai jäädä. Myös pojan bändin Facebook-sivuille jäänyt video on oikea aarre.

Verkossa saa surra yhdessä

Filosofian tohtori Anna Haverinen on tehnyt väitöskirjan suremisen rituaaleista verkossa. Hänen mukaansa on luonnollista, että internet-kulttuurin kehittymisen myötä myös sureminen siirtyy verkkoon.

Verkko on Villen äidille paikka muistelulle ja yhteydenpitoväline pojan läheisiin. Kun hän lisää kuvan Olli-kissasta, kuvasta käyvät tykkäämässä Villen kaverit.

– Kun näen Villen ystävien kommentoivan, voin samalla kurkata, mitä heille kuuluu. Villen kanssa meillä oli tapana jutella siitä, mitä kukin opiskelee ja harrastaa. Facebook on keino pitää kiinni vanhasta tutusta tavasta, vaikka Villeä ei enää olekaan.

Vuosi kuoleman jälkeen äiti latasi kuvan haudasta Villen Facebook-profiiliin.

– Hautajaisissa oli mukana 70 nuorta. Kuva hautakivestä on netissä siltä varalta, että joku kavereista ei pääse tai löydä varsinaiselle haudalle, Jaana Jokiharju selittää.

Suru sopii nettiin

Haverisen tutkimuksen mukaan teknologian vastustajat väittävät, että internetissä sureminen on epäaitoa ja kasvotonta.

Jokiharju on eri mieltä. Hänen mukaansa suru sopii verkkoon siinä missä muutkin tunteet.

– Ehkä nettiä kutsuvat kylmäksi ne, jotka eivät sitä käytä. On helpompi sanoa jotakin välinettä kylmäksi kuin myöntää, ettei osaa käyttää sitä oikein.

Kotona moni asia on vielä ennallaan. Kuistilla lepäävät Villen kengät, naulakossa roikkuu takki. Pojan huone on jätetty koskemattomaksi.

Verkossa on edelleen tilaa muistoille. Äiti ei ole suunnitellut lopettavansa pojan sivujen päivittämistä vielä vähään aikaan.

– Sen aika on sitten, kun omat tunteet ylittävät tietyn rajan. Siihen on vielä matkaa. 

Sitaatti on osa Villen äidin Jaanan lisäämää kuvapäivitystä poikansa Facebook-sivuille 21.4.2016.

||