Rintasyövän unohdettu prosentti

"Syöpä on auttanut ottamaan asenteen, että eletään päivä kerrallaan", kertoo Erik.
04.10.2016 - 14:47 Lisa Kärnä, kuvaaja: Leevi Vähälä

Vuosittain noin 30 miestä sairastuu rintasyöpään. Miehillä sairaus diagnosoidaan usein liian myöhään. Syöpä on tällöin ehtinyt leviämään niin laajalle, että kokonaisennuste on naisia huonompi. 

Pellolla seisoo vaaleanpunaiseen muoviin käärittyjä heinäpaaleja. Pinkit kääreet eivät ole sattumaa, vaan niiden avulla kerätään rahaa Rintasyöpäyhdistykselle. Jokaisesta vaaleanpunaiseen puetusta paalista lahjoitetaan kolme euroa rintasyövän vastaiseen työhön ja ”huomioidaan naisia, jotka ovat sairastuneet rintasyöpään tai toipuneet siitä”.

Vuonna 2014 elossa olevien rintasyöpää sairastaneiden tai sairastavien lukumäärä Suomessa oli 64 772. Heistä yksi oli Erik Siekkinen, 29.

– Yhteensä rintasyöpäpotilaita on vuosittain tuhansia, ja jos näistä 30 on miehiä, niin hukkuvatko miehet sitten vain numeroihin?, kysyy Erik.

Numeroita riittää. Vuosittain noin 4800 suomalaista saa kuulla sairastavansa rintasyöpää eli carcinoma mammaeta. Heistä puolet on yli 60-vuotiaita, neljännes 5059-vuotiaita ja neljännes 2549-vuotiaita. Miesten osuus rintasyöpäpotilaista on pieni, mutta unohdettu.

Rintasyöpään sairastunut mies voi kokea olevansa yksin sairautensa kanssa. Läheisten tuki on auttanut Erikiä jaksamaan.

Kaikki alkoi vihlaisusta

Helmikuu 2013, heinolalainen kuntosali. 26-vuotias Erik tekee käsipainolla rintapunnerrusta. Kun hän laskee painon rinnan päälle, oikealla puolen vihlaisee. Asia jää sikseen, eikä siihen palata kuin vasta toukokuussa muiden asioiden ohella työterveyslääkärillä käydessä. Työterveyslääkäri määrää Erikin ultraääneen, joka paljastaa rintakudoksessa olevan jotain vierasta. Tästä alkaa puolen vuoden mittainen arvuuttelu.

Normaalitilanteessa ihmisen solut jakautuvat hallitusti. Joskus jakautuminen saattaa kuitenkin häiriintyä, jolloin ne muuttuvat hallitsemattomasti jakautuviksi syöpäsoluiksi. Rintasyövän tiehytperäisessä muodossa häiriintyneet syöpäsolut tunkeutuvat rintatiehyen sisältä ympäröivään kudokseen ja muodostavat ryhmittymän, jota kutsutaan kasvaimeksi. Pahanlaatuinen rintasyöpäkasvain voi kehittyä huomaamatta jopa vuosia.

Syyskuu 2013, Erik Siekkinen on työpaikallaan heinolalaisessa alumiinisulatossa. Työpäivän päätyttyä Erik tapaa äitinsä. Lääkäri on soittanut kertoakseen huonoja uutisia – rinnasta löytynyt vieras möykky on syöpäkudosta. Helmikuussa tuntunut vihlaisu onkin ollut rintasyöpää.

Erikiä aletaan hoitaa Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Aikaisemmin otetun koepalan perusteella lääkäri ehdottaa rintakasvaimen ja kainalon imusolmukkeiden poistamista. Kainalon imusolmukkeisiin ei kuitenkaan ole tehty erillistä tutkimusta.

 Sanoin lääkärille, että eikö imusolmukkeitakin pitäisi tarkastaa. Lääkäri totesi, että sinä olet nuori ja sinä olet mies, ei sillä ole mitään merkitystä. Hoidetaan tämä pois alta ja se on siinä.

Toinen lääkäri toden sanoo

Lääkärin arvion jälkeen Erik etsii tietoa internetistä. Kainalon imusolmukkeiden leikkaaminen ilman tutkimuksia tuntuu hurjalta.

Rintasyövässä kainalon imusolmukkeiden tilannetta voidaan selvittää vartijasolmuketutkimuksen avulla. Tutkimuksella pyritään selvittämään, onko syöpäkasvain lähettänyt etäpesäkkeitä. Rintasyöpä voi lähettää etäpesäkkeitä tiettyihin imusolmukkeisiin, jotka sijaitsevat usein syöpäkasvaimen puoleisessa kainalossa. Vartijasolmukkeiksi kutsutaan imusolmukkeita, joihin etäpesäkkeet syntyvät ensimmäisinä. Tutkimus tehdään tyypillisesti rintasyöpäpotilaille. Hoitokäytännöt perustuvat tutkimuksiin naisten rintasyövistä, minkä vuoksi toimenpidettä on ennen tehty yleisemmin naisille. Nykyään vartijasolmuketutkimuksia tehdään kuitenkin myös miehille.

Erikille vartijasolmuketutkimus tehdään vasta hänen päästyään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin, erikoislääkärin anottua hoitopiirin vaihtoa vedoten tapauksen erikoislaatuun. Marraskuun ensimmäisenä päivänä Erikin rintaa ja kainalon imusolmukkeita valmistaudutaan poistamaan. Vartijasolmuketutkimuksessa on löytynyt etäpesäkkeitä oikeasta kainalosta, joten illan tullen Erikiltä puuttuu oikean rinnan lisäksi oikean kainalon imusolmukkeet.

Imusolmukkeiden leikkaamisen jälkeen Erikin on täytynyt pitää kädessään kompressiohihaa turvotuksen helpottamiseksi.

Sääkeskustelut eivät auta arkeen

Leikkaus sujuu hyvin ja nuori mies kotiutetaan parissa päivässä. Operaation jälkeen Erik on lähes yksin sairautensa kanssa. Vertaistukea löytyy, mutta se on suunnattu ikääntyneille naisille.

– Ymmärrän kyllä, että suurin osa potilaista on juuri näitä ikääntyneitä naishenkilöitä. Tulee kuitenkin mielikuva, että tietoa on eläkeläisille, jotka eivät tarvitse sairauslomia. Että kyllä sinä jaksat, ei se vaikuta elämääsi niin paljon. Jos lähdetään siltä kantilta, että sinulla on harrastuksia, rakennat omaa uraasi, perustat perhettä ja syöpä iskee, niin miten se vaikuttaa elämääsi silloin?

Vertaistukiryhmiäkin on olemassa, mutta jälleen toistuu sama ilmiö: osallistujat eivät välttämättä kohtaa erilaisten elämäntilanteidensa takia.

 Vertaisryhmät ovat todella paljon sellaisia, että niissä käydään juttelemassa säästä. Ei käydä läpi arkielämää, esimerkiksi että miten peset pyykit leikkauksen jälkeen, kun käsi ei toimi. Tässä olisin kaivannut apua, sillä vertaistukiryhmissä ei kerrottu näistä asioista.

Arki on tosiaan muuttunut. Kainalon imusolmukkeiden poiston jälkeen käsi on jatkuvasti turvoksissa ja oikeakätiselle elo vasemman käden varassa on hankalaa. Erikin mukaan imusolmukkeiden poiston aiheuttamista haitoista ei kerrota tarpeeksi rintasyövästä puhuttaessa. Useille ongelmat leikkauksen jälkeen tulevat yllätyksenä.

 Yllättävän vähän ihmisillä on mielikuvia aiheesta. Harvoin kukaan tietää mitään imusolmukkeista tai siitä, kuinka niiden poisto vaikuttaa ihmiseen. Ei näistä asioista kerrota kampanjoissa. Kampanjat myös antavat ehkä välillä ymmärtää, että kaikki olisi vaaleanpunaista, mutta ei se niin ole. Mustiakin päiviä tulee. Niistä pitää vain koittaa selviytyä.

Kuinka mustista päivistä sitten selvitään, jos samankaltaista vertaistukea ei löydy? Naisille tilanne on helpompi. Rintasyöpä on naisilla niin yleinen sairaus, että diagnoosin jälkeen heidät ohjataan heti tukiverkon piiriin. Sen sijaan rintasyöpään sairastuneille miehille ei ole olemassa erillistä tukimuotoa. Vertaistuesta puhutaan, mutta sen onnistumiseen tarvittaisiin aktiivisia rintasyövän sairastaneita miehiä.

Kohti tasa-arvoisempaa kampanjointia

Syyskuu 2016. Kolme vuotta on kulunut Erikin syöpädiagnoosista. Mies on saanut kaksi vuotta sitten terveen paperit ja istuu nyt lahtelaisessa kahvilassa mustaa kahvia hörppien. Mainitsen, kuinka lokakuussa vietetään jälleen kansainvälistä rintasyöpäkuukautta. Eikö miestä häiritse, että kampanjoissa puhutaan vain naisista?

 Ymmärrän kyllä, että kampanjat suunnataan iäkkäille naisille. Olisin iloinen, jos joskus kampanjassa näkyisi edes nuori nainen. Jollain lailla alettaisiin korostamaan sitä, että syöpä saattaa koskettaa jokaista meistä iästä huolimatta. Ehkä seuraava askel voisi sitten olla se sukupuoli.

Sukupuolesta puhuttaessa Erik tuo esille yhden asian: hälytyskellojen on soitava, jos huomaa kehossa muutoksia – olivat ne sitten mitä tahansa.
 Totta kai jotkut sanovat, etteivät tienneetkään, että miehilläkin voi olla rintasyöpää. Se on sitä tietämättömyyttä. Hällä väliä -meininki on kuitenkin väärä asenne, miestenkin pitäisi alkaa tutkituttamaan itseään.

 

Sairaus ei pysäyttänyt Erikiä. Mies aikoo jatkaa seuraavaksi opiskelua valokuvauksen parissa.

 

 

Juttuun on haastateltu Rintasyöpäyhdistys Europa Donna Finland ry:tä, Pirkanmaan syöpäyhdistyksen ylilääkäri Meri-Sisko Vuoristoa ja Docrates Syöpäsairaalan johtavaa ylilääkäriä Tom Wiklundia.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.