Vastuuntuntoa au pairina – välivuosi Lontoossa kahden sukupolven silmin

Kaisu Ranta-Maunus isäntäperheensä puutarhassa vuonna 1964.
11.10.2016 - 15:02 Julia Ylä-Outinen, kuva: Kaisu Ranta-Maunuksen kotialbumi

Kaisu Ranta-Maunus oli Lontoossa au pairina 1960-luvulla, Taru Utriainen 51 vuotta myöhemmin. Britannia on alusta alkaen ollut yksi suosituimmista kohteista.

Kaisu Ranta-Maunus lähti vuonna 1964 Lontooseen au pairiksi uusien kokemusten perässä. Matka taittui venäläisen rahtialuksen kyydissä, koska lentäminen oli kallista. Alus kiersi Kööpenhaminan ja Göteborgin kautta syysmyrskyn pyörteessä.

– Matka kesti neljä vuorokautta, mutta lentäminen ei olisi tullut kuuloonkaan. Näin menomatkan pystyi kustantamaan itse, Ranta-Maunus kertoo.

Rahtialuksella oli aikaa haaveilla tulevasta vuodesta. Suurkaupungin syke ja vuoden hengähdystauko opinnoista houkuttelivat silloin 19-vuotiasta Ranta-Maunusta.

– Lontoo oli minulle itsestäänselvyys, eivätkä muut vaihtoehdot käyneet edes mielessä. Yksi syy lähteä juuri Britanniaan oli kieli, koska olin lukenut sitä koulussa. Matkan parasta antia kokemuksen lisäksi olivat selviytymistaidot myöhempää elämää varten.

Matka taittuu nykypäivänä nopeasti lentokoneella, mutta nuorten syyt lähteä au pairiksi eivät poikkea vuosikymmenien takaisista. 21-vuotias opiskelija Taru Utriainen lähti Lontooseen vuoden 2015 syksyllä, jotta välivuodella olisi tarkoitus.

– Minulla on tunneside Lontooseen, koska olen pienestä pitäen käynyt siellä aina välillä. Sinne tuntui luontevalta lähteä.

Kuusi kuukautta Britanniassa opettivat Utriaiselle stressinhallintaa, kun perheen koko kotitalous oli hänen vastuullaan.

– Hoidin talouden lisäksi perheen paperihommia. Au pairina opin myös toimimaan auktoriteettisesti, koska Britanniassa asiat eivät hoidu samalla tavalla kuin Suomessa. Pesukoneen korjaajaa täytyi vaatia tulemaan paikalle ja vakuuttelemaan, että kone tosiaan on rikki.

Taru Utriainen vietti välivuotensa au pairina. Kuva: Taru Utriainen.

Vuosikymmenten välillä on satojen lähtijöiden ero

Ranta-Maunus lähti aikoinaan Lontooseen au paireja välittävän yksityishenkilön kautta. Järjestötoimintaa ei tällöin vielä ollut. Allianssi ry perustettiin vuonna 1993, ja sen kautta Utriainenkin sai au pair -perheen. Allianssin nuorisovaihtovastaava Tiina Hokkanen kertoo Britannian olleen alusta alkaen yksi suosituimpia kohteita.

– Jo ennen järjestötoimintaamme Britanniaan lähdöllä on Suomessa pitkät perinteet. Silloin au pair -vaihtoon lähdettiin yksityishenkilöiden ja työvoimatoimiston kautta, Hokkanen sanoo.

Allianssin kautta eri puolille maailmaa lähtee noin 100 au pairia vuodessa. Ero on suuri verrattuna siihen, että järjestön perustamisen aikaan lähtijöitä oli vuosittain noin 1 000.

– 1990-luvulla, ennen Suomen liittymistä EU:hun, ei ollut paljonkaan vaihtoehtoja lähteä töihin ulkomaille. Määrän lasku johtuu osittain myös siitä, että nykyään netin kautta voi hakea suoraan perheeseen. Siinä on toki omat riskinsä, Hokkanen kertoo.

Au pair -toiminnalla ei hänen mukaansa ole paljonkaan tekemistä vapaan liikkuvuuden kanssa. Britannian EU-eron tiimoilta on tullut joitakin kyselyjä Allianssille, mutta Hokkanen ei usko Brexitin vaikuttavan au pair -toimintaan tulevaisuudessa.

– Au paireja on lähtenyt Britanniaan jo kauan ennen kuin Suomi oli EU:n jäsen. En usko Brexitin vaikuttavan edes ilmapiirillisesti ihmisten haluun lähteä sinne ainakaan seuraavaan vuoteen.

Kaisu Ranta-Maunuksella oli au pair -vuonnaan yksi vapaapäivä viikossa. Kuva: Kaisu Ranta-Maunuksen kotialbumi.

Kahdella ja puolella punnalla elokuvia

Ranta-Maunuksen parhaat muistot 1960-luvun au pair -vuodelta liittyvät yllättäen koti-Suomeen.

– Paras hetki oli ehdottomasti joulu, jonka vietimme suomalaisten ystävien kanssa kinkkua syöden. Suomalaisen merimieskirkon pullat ja sauna lievittivät myös koti-ikävää. En ollut koskaan aiemmin käynyt ulkomailla, vaan olin matkustanut kotipaikkakunnaltani Kokkolasta vain Helsinkiin, Ranta-Maunus kertoo.

Nykyään liikutaan runsaasti paitsi valtioiden, myös maanosien rajojen yli. Toisin kuin Ranta-Maunuksen, Utriaisen parhaat hetket liittyivät tunteeseen siitä, että Lontoo on jo tuttu paikka.

– Muistan elävästi vapaapäivän, jolloin kävelin Notting Hillissä. Yhtäkkiä ymmärsin, että tunnen nämä kadut ja pidän tätä kaupunkia kotinani. Myös rugbyn seuraaminen lähipubissa ja Lontoon kiertely paikallisten kanssa oli hauskaa, koska tunsin päässeeni sisälle kulttuuriin, Utriainen sanoo.

Ranta-Maunus kertoo majoituksen ja ruoan lisäksi saaneensa taskurahaa kaksi ja puoli puntaa viikossa. Utriaisen palkka Lontoossa 51 vuotta myöhemmin oli 100 puntaa viikossa. Rahan arvo oli 1960-luvulla eri, mutta ero on silti suuri. Ranta-Maunusta harmitti silloin tällöin palkan olemattomuus.

– Jos jotain muuttaisin, niin rahallinen korvaus olisi voinut olla isompi. Vastuuta oli paljon verrattuna palkkaan, ja työtä sai tehdä suhteellisen ilmaiseksi. Rahat käytimme esimerkiksi elokuviin, hän sanoo.

Utriainen ei vaihtaisi kokemuksestaan mitään, mutta miettii, että ajasta olisi pitänyt osata nauttia enemmän.

– Pienetkin hetket tuntuivat hyvältä, kun hoitolapsen kanssa meni hyvin, mutta ne unohtuivat nopeasti silloin kun meni huonosti. Jälkeenpäin sitä miettii, että kaikesta olisi pitänyt nauttia vielä enemmän. Aika kuitenkin menee niin nopeasti.

Vaikka maailma on muuttunut paljon, Allianssin Tiina Hokkasen mukaan au pair -toiminta on hyvä kulttuurivaihto-ohjelma. Edes toiminnan laskeneet luvut eivät huoleta häntä.

– Au pair -toiminta on turvallinen tapa lähteä ulkomaille hankkimaan työkokemusta. En usko, että toiminta on kuolemassa, vaan että se säilyy yhtenä kansainvälistymisen muotona.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.