Zineen voi tarttua kiinni

Alisa Tuominen uskoo kirjan ja paperisen julkaisun säilyvän.
27.09.2016 - 15:07 Elina Ukkonen, kuva: Elina Ukkonen

Paperinen lehti kiinnostaa älypuhelinten ja tablettien aikakaudella. Zine-kulttuurissa pienlehti tehdään itse pienelle yleisölle.

”He vievät lasinsa parvekkeelle ja aurinko on jo korkealla ja he puhuvat, juovat, polttavat, nauravat ja lopulta he nukahtavat.”

Muusa zinessa proosarunous ja kuvallisuus yhdistyvät. Muusan nimi lupailee lukijalle jotain inspiroivaa ja jotain kaunista.

Vuoden ajan julkaistu muusa käsittelee tekijöitään inspiroivia aiheita. Muusa on ilmestynyt kolme kertaa, ja lisää on tulossa.

Zine syntyy omissa käsissä

Zine-lehdet ovat pienjulkaisuja, jotka käsittelevät tekijäänsä kiinnostavia asioita. Zinet syntyvät muutaman tekijän voimin. Zinet ovat itse tehtyjä ja itse kustannettuja, eikä niillä tavoitella rahallista hyötyä.

Pienjulkaisukulttuurin kenttä on moninainen ja vähän tutkittu.

Ensimmäiset pienjulkaisut ovat 1960-luvun lopulta, kun vaihtoehtoiset lehdet tulivat underground-liikkeen mukana. Pienjulkaisuista pro gradunsa tehnyt Juuso Paaso kartoittaa tutkielmassaan punk- ja underground-pienlehtiä 1960-luvun loppupuolelta 1980-luvun alkuun.

─ Pienlehdet ovat ilmauksia tekijälleen tärkeästä kulttuurista. Punk-kulttuurissa itse tekemisen eetos ja oman ryhmän verkosto ovat tärkeitä, Paaso kertoo.

Muusa zinea tekevät Jessica Niiranen ja Alisa Tuominen. Graafinen suunnittelija Niiranen hoitaa muusan visuaalista puolta sekä tuotantoa. Tuominen opiskelee kirjallisuustiedettä ja vastaa muusan kirjoituspuolesta.

Muusan tekeminen alkoi noin vuosi sitten Niirasen ideasta. Niiranen oli seurannut paljon ulkomaista julkaisukulttuuria ja huomioinut suomalaisen ja suomenkielisen kentän hiljaisuuden. Silloin selkeytyi halu tehdä kotimaiselle kentälle jotain omaa.

─ Olen tuntenut Alisan useita vuosia ja olen aina ollut vaikuttunut hänen luovuudestaan ja kirjoitustaidoistaan. Lähestyin häntä hyvin vapaamuotoisen “julkaistaan jotain” -tyyppisen idean kanssa, ja homma lähti toden teolla käyntiin, Niiranen sanoo.

Taiteen ja journalismin välillä

Muusa ideoidaan yhdessä Pinterest-kansioiden avulla, joihin Niiranen ja Tuominen kokoavat inspiroivia kuvia ja tekstejä. Ideointivaiheessa ajatuksia vaihdetaan paljon, vaikka molemmilla on oma vastuualueensa. Lopputuloksessa molempien kädenjälki näkyy.

─­ Sisältö on meidän sen hetkisten maailmojen kohtauspaikka, Tuominen sanoo.

Niiranen kertoo visuaalisuuden ja tekstin olevan muusassa tasavertaisia. Ne luovat tunnelmaa yhtäläisesti.

Pienlehtien tekijällä on vapaus valita aiheet ja tavat toteuttaa itseään. Paaso kuvailee pienjulkaisujen leikkivän taiteen ja journalismin rajalla.

Niiranen kertoo muusan olevan ennen kaikkea alusta inspiraatiolle. Inspiraation lisäksi muusan nimi pohjaa englanninkieliseen pohdiskelua tarkoittavaan verbiin muse.

─ Muusan kautta inspiraatiota voi jakaa, käsitellä ja löytää. Yritämme päästä jotenkin lähemmäs luovuutemme lähteitä. Erilaisten tunteiden käsittely kuvin ja sanoin tuntuu tähän sopivalta ilmaisutavalta, Niiranen kertoo.

Klikkausta pidempi matka

Pienlehtien rajattu yleisö luo erityisyyden tunnetta.

─ Pienlehdissä on kiehtovuutta ja salaisuuden tunnetta, kun vain rajattu yleisön lukee niitä, eikä kaikki tieto ole yhden klikkauksen päässä, Paaso sanoo.

Pienjulkaisujen painettavat kappalemäärät vaihtelevat. Pääasiassa erät valmistetaan pienelle yleisölle.

Muusan viimeisin painos oli noin 50 kappaletta. Löytämisen ilo on suuri, kun tiedostaa saaneensa harvojen joukossa käsiinsä jotain ainutlaatuista.

Niiranen luottaa, että muusan löytävät ne ihmiset, joita sen teemat ja toteutustapa puhuttelevat. Muusa on suunnattu kenelle tahansa, jota sen sisältö kiinnostaa.

Vaikka muusa on paperinen pienjulkaisu, lukijakuntaa tavoitetaan sosiaalisesta mediasta. Muusa on Instagramissa, ja sillä on myös netti- ja Facebook-sivut, joiden kautta zinen voi hankkia itselleen.

Sosiaalisessa mediassa samanlaisista asioista kiinnostuneet seuraavat toistensa tekemisiä. Tuominen tunnistaa teksteistään teemoja, jotka kietoutuvat parikymppisen naisen elämään.

─ Vahvoina aiheina teksteissä on nuoruuden vimma ja aikuistumisen kriisi, jotka aiheina ehkä vetoavat tietyn ikäisiin ja tietyssä elämänvaiheessa oleviin ihmisiin.

Mahdollisuuksia paperilla

Netti tarjoaa julkaisemiseen ilmaisen pohjan ja suuret yleisöt. Blogin voisi kuvitella antavan samankaltaisen pohjan omalle luovuudelle kuin pienlehti. Silti paperinen julkaisu kiinnostaa edelleen niin tekijöitä kuin lukijoitakin. 

Tuominen kertoo alusta asti olleen selvää, että muusa tehdään paperille. Kirjallisuustiedettä opiskeleva Tuominen arvostaa painettua tekstiä. Hänestä kirjan lukukokemus voittaa sähköisen.

─ Internet ja sosiaalinen media ovat ihania, mutta kirja edustaa toisenlaista kauneutta, jota voi koskea, haistaa ja katsoa. Kirja ottaa kolhuja, ja siihen voi myös itse kirjoittaa, Tuominen sanoo.

Pienjulkaisussa fyysinen työmäärä on suuri. Jotkut pienjulkaisut tehdään alusta loppuun käsin. Vaivannäkö on erilaista, kun tekemisen lisäksi julkaisujen levittäminen tapahtuu kädestä käteen tai kirjeenä.

Paperinen lehti luo mahdollisuuksia.

─ Painettavuus luo myös pysyvyyttä, johon voi palata, Paaso kertoo.

Paperisessa muodossa suhde ja kehitys aiempiin julkaisuihin on mahdollista huomata selkeästi.

─ Kun zinet laittaa vierekkäin voi todella nähdä, miten paljon niiden välillä on tapahtunut kehitystä ja muutosta, Niiranen kuvailee.

Pieni mutta pysyvä

Suomalaisten pienlehtien määrää on vaikea arvioida. Yhdeksi syyksi Juuso Paaso kertoo vaikeuden määrittää pienjulkaisuja kuvaavia kriteereitä. Toteutustavat vaihtelevat tekijän mukaan.

Paason arvioi, että pienlehtiä julkaistaan Suomessa satoja vuodessa. Määrät voivat kuitenkin vaihdella vuosittain.

─ Myös netin nousu on voinut vähentää pienlehtien tekoa 2000-luvulla, Paaso sanoo.

Netistä huolimatta pienlehtikentälle on tullut myös uusia julkaisuja. Innokkuutta ja halua kehittää löytyy.

Seuraavalla muusalla on useampi tekijä. Niiranen ja Tuominen kertovat sosiaalisessa mediassa teemasanat, joiden pohjalta ihmiset saavat lähettää omia töitään. Niiranen hoitaa yhä graafista suunnittelua sekä taittoa ja Tuominen kirjallista puolta. Samalla he kuratoivat halukkaiden luovuutta julkaisuun.

Tulevaisuudessa useampien maailmat kohtaavat muusan kansien välissä. Inspiraatio on yhä yhteisempää.

||

Kommentit

Vanhoihin underground- ja punk-henkisiin pienlehtiin voi puolestaan tutustua Oranssin pienlehtiarkistossa osoitteessaa http://oranssi.net/pienlehdet/

Muusasta löytyy lisätietoa osoitteesta http://muusazine.fi ja sosiaalisesta mediasta esimerkiksi instagramista nimimerkillä @muusazine !

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.