Himalajan suolaa kainaloissa

08.02.2013 - 01:01

Lopetin deodorantin käytön noin viikko sitten, koska luin, että se on epäterveellistä. Kävelin valaistuneena luontaistuotekauppaan ja ostin Himalajan suolakiven, joka hillitsee hikoilua luonnonmukaisesti. ”Suolakivi ei tuki ihohuokosia, vaan antaa ihon hengittää normaalisti” luki pakkauksen kyljessä.

Stressin lakipisteen sarastaessa olen ennenkin aloittanut terveysprojekteja. Detox-kuurit, jooga ja homeopatia on tullut testattua vaihtelevalla menestyksellä erinäisissä elämänkriiseissä. Jooga ja homeopatia ovat olleet oikeita hittejä ja auttaneet stressiin. Detox- ja puhdistuskuuria puolestaan on aina seurannut nälkäraivari ja suklaaöverit.

Ensimmäisenä iltana suihkun jälkeen onnistuin repimään suolakivellä kainaloni naarmuille. Muutamana seuraavana päivänä kävin yliopiston vessassa nuuhkimassa ja kuivaamassa itseäni. Kun suolakivi viimein totaalisesti petti minut työhaastattelussa, olin valmis toivottamaan kaikki maailman kemikaalit tervetulleiksi kehooni. Kirosin hippidödön ja ajattelin, että kotiin päästyäni hävitän sen ja vetelen Rexonaa koko illan kyljistä kyynärpäihin asti.

Lukemani mukaan suolakiven teho ei ala saman tien käytön aloittamisen jälkeen. Synteettisten deodoranttien teho perustuu siihen, että niiden sisältämät kemikaalit, kuten alumiini, tukkivat huokosia. Ymmärsin, että kemikaalien pitää poistua ihohuokosista ennen kuin suolakivi alkaa vaikuttaa.

Olen kärsivällinen ja anteeksi antavaa sorttia, joten annoin suolakivelle uuden mahdollisuuden. Se alkoi kuin alkoikin toimia. Kanssa-asujani olivat vähintään yhtä iloisia ihmiskokeeni onnistumisesta kuin minä.

Viikko suolakiven ostamisen jälkeen romahdin. Henkinen deodoranttini petti ja stressi läikkyi yli reunojen. Itkin yli tunnin sängyllä kämppisteni kuunnellessa monologiani siitä, kuinka olen epäonnistunut ihmisenä enkä enää tiedä mitä haluan. ”Enkä mä ymmärrä Hesarin talousuutisista mitään!”, ja räkä lensi. Kämppikseni olivat ymmärtäväisiä, pidättelivät naurua ja vakuuttelivat, että olo alkaa helpottaa, kun stressi purkautuu.

Miten hikoilu ja stressi sitten liittyvät toisiinsa?

Huomasin käyttäväni stressinhallintaan aamuisista aurinkotervehdyksistä huolimatta tukkimistaktiikkaa. Aina kun stressi alkoi käydä sietämättömäksi, tein jotain, jotta unohtaisin sen. Blokkasin ahdistuksen humalalla, vapaa-ajan suunnitelmilla tai viiden tunnin päiväunilla. Kohtaukseni jälkeen kuitenkin tajusin, että stressin on parempi antaa vuotaa useammin pieninä annoksina, kuin kerran puolessa vuodessa niin, että makuuhuoneen lattia tulvii. Minun puolestani stressi saa tihkua saumoista läpi.

Himalajan suolakivikin fuskaa välillä, olen pahoillani siitä.

Jecaterina Mantsinen

||

Lisää kommentti

Lähetä
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.