Ihmisen ikävä toisen kierroksen luo

Päätä jomottaa, kun nostan sen aamulla tyynystä. Sunnuntainen vaali-ilta palaa pakosta mieleen. Liikaa prosentteja ja niitä edeltänyttä propagandaa. Keitän kupin kahvia itselleni ja toivon sen tuovan helpotusta hataraan olooni. Silmäni ovat sumeat liiallisesta vaalitenttien seuraamisesta ja käsien vapina merkkinä aktiivisesta kommunikoinnista Facebookissa. Nyt olo tuntuu tyhjältä.

Presidenttipeli on koukuttavampaa kuin pajatso. Muistan ne lukuisat illat, jotka vietin yksin katsellen vaalitenttien kiivasta keskustelua ja naureskelin ehdokkaiden kanssa heidän toinen toistaan nokkelammille sutkautuksille. Ehdokkaiden lempeät naamat eivät muistuta enää olemassaolostaan joka kolmannen televisiomainoksen välein. Pelkään, että pienen ajan kuluttua jo unohdan miltä ne näyttävät. Iltapäivälehdet eivät tarjoile salaista tietoa ehdokkaiden päiväkirjoista ja heidän puolisoidensa lapsuudesta. On etsittävä jännitystä muualta.

Vaikeinta tulee seuraavien viikkojen aikana olemaan hiljaisuus Facebookissa. Tyrkyllä ei ole yhtäkään ventovierasta, jonka kommentteihin voisi kirjoittaa nasevia vastalauseita. Vaalien jälkeen propagandavideoiden jakamisen määrä romahtaa ja peukutuksen aika on ohi. On palattava itsenäiseksi YouTube-selailijaksi.

Arkielämän kohtaaminen tuntuu tänään raskaalta. Vaikka jään kaipaamaan hetkiä galluppien ja vaalikoneiden parissa, on jatkettava eteenpäin. Juon jo hieman jäähtynyttä kahviani ja avaan tietokoneen. Maikkarin sivuilta löydän uutisen uuden presidentin Lennu-koiran luonteesta. Oloni helpottuu heti.

Ella Mikkola