Kissapäivitys

Minä vihaan kissoja. Siksi onkin tympeää, että Suomessa ei ole sosiaalisesti sopivaa puhua ääneen lemmikkieläininhosta. Lieneekö puhumattomuuteen syynä, että maamme mamman Tarja Halosen kissan kuolema pyörii vielä lähimuisteissamme?

Tilanne on sietämätön, ja vaadin keskustelua asiasta. Enkä ainoastaan vaadi, vaan nostatan porua perustamalla internetiin Kissat boikottiin -ryhmän. Näin otan kantaa ottamatta askeltakaan pois kotikoneeltani.

Nettikeskusteluun voi osallistua kuka tahansa. Se tekee keskusteluista valtavan moniäänisiä. Löytyy alttoa, bassoa ja tenoria. Verkossa jokainen voi kertoa, millä tavoin edustaa ajan ihannearvoja. Oma nettiminäni syö luomua, lukee Tolstoita ja juoksee maratoneja. Tällä hetkellä verkkovaikuttaminen vain vie niin paljon aikaani, etten oikeastaan ehdi tehdä noita asioita. Onneksi ehdin kuitenkin puhua niistä.

Kun kansanedustaja toivoi, että pojat ei keskenään tanssisi, hiiret hikeentyivät. Hikeä roiskui myös näppäimistöille, sillä niin raivon kuumentamiksi kävivät suomalaiset.

Jokainen itseään, ja etenkin lähimmäisiään, kunnioittava verkkoeläjä päivitti ja kommentoi, että suvaitsematonta moinen. Asiasta kuului olla jotakin mieltä, ja mielipide piti pukea nasevaan asuun. Siinä rakentui muutamalla klikkauksella minäkuva ja imago. Eduskunnassa eivät homojen tasa-arvohommat näytä menevän läpi, mutta ainakin verkossa syntyi vaikutelma vaikuttamisesta.

Herättämäni kissavihakeskustelu on saanut jo mukavasti osallistujia. Mukana on kissanpolkkaajia, kissanpolkijoita, kissanrääkkääjiä, kissatohtoreita ja kissantappaja-taiteilija Teemu Mäki.

Itse olen jo siirtynyt kissoja vastustavasta joukosta ilmastonmuutosta vastustavaan ryhmään. Kyllästyttää nimittäin tuo ainainen sade. Jos ryhmään liittyy 10 000 jäsentä, ilmastonmuutos hidastuu.

Eevi Kinnunen