Mistä on mielenosoitus tehty?

Tätä kaikkea pahin pelkoni lupaili New Yorkin Occupy Wall Street -mielenosoituksesta.

 

Niin paljon kuin mielenosoituksessa käymistä odotinkin, en voinut olla jännittämättä mielenosoittajien haastattelemista.

 

Suostuuko kukaan haastatteluun? Millainen mellakka puistossa odottaa? Kirveleekö kyynelkaasu?

 

 

Paikan päällä huokaisin helpotuksesta.

 

Mielenosoittajien valtaama Zuccotti-puisto näytti ja kuulosti erilaiselta, kuin mitä olin odottanut. Kyynelkaasujen sijaan puisto täyttyi vellovasta ihmisvirrasta, puheensorinasta ja turistien naksuvista pokkarikameroista.

Mielenosoittajat tyytyivät oleskelemaan telttarakennelmillaan ja ottamaan vastaan turistien varovaisia katseita. Silloin tällöin pressukasat heilahtelivat merkiksi siitä, että joku majaili telttameressä. Ne, joilla oli seuraa toimittajista, turisteista tai muista mielenosoittajista, antoivat puheen pulputa katkeamatta.

Toimittajana en olisi voinut helpompaa haastattelukeikkaa toivoa.

 

Haastateltavista huokui vilpitön halu levittää sanaa ja saada yhteinen ääni kuuluviin. He katsoivat silmiin, hymyilivät ja vastasivat kysymyksiin enemmän kuin mielellään. Jokainen vastaajista oli silminnähden kiitollinen saamastaan huomiosta.

 

Toimittajalle, jos jollekin, haluttiin puhua.

 

 

Tavallisista ihmisistä, sanoista ja hymyistä.

 

Niistä on mielenosoitus tehty.

 

Vilma Sipola