Oletko nähnyt maatuvaa muovipussia?

Omenankara, viimeviikkoisen lasagnen jämät, homehtunut leivänkannikka, muovipussi, porkkanankuorimöykky, suodatinpussi…

Alakoululainenkin tietää, mikä edellä mainituista ei kuulu joukkoon. Siitä huolimatta asuntoni pihalla on biojäteastia, jossa on ikävän paljon muovipusseja.

Tuntuu turhauttavalta heivata sanomalehdestä taiteltu biojätepussi muovipussimereen. Sanomalehtipaperisten biojätepussien taittelu kehittää hienomotoriikkaa, mutta onko sormijumppani aivan turhaa, kun muut päällystävät banaaninkuorensa ja kinkkukiusauksenjämänsä muovilla?

Pirkanmaan Jätehuollon logistiikkapäällikkö Timo Varsala kumoaa epäilyni osittain. Varsalan mukaan satunnaiset muovipussit saadaan siivilöityä jätemassan seasta pois. Varsalan mukaan jäteauton kuljettajat arvioivat silmämääräisesti, onko biojätteen joukossa liikaa muovia, lasia, metallia ja muuta hajoamatonta jätettä. Jos vääränlaista jätettä on liikaa, koko erä kipataan sekajätteenä kaatopaikalle.

Taloyhtiöni biojäteastialla on siis kohtalotovereita ympäri Pirkanmaata. Jos on vakaumuksellinen muovipussien käyttäjä, kannattaa kaataa kaalilaatikonjämänsä suoraan sekajätteeseen.

Vakuutan, että kuka tahansa oppii taittelemaan sanomalehdestä biohajoavan pussin. Vaihtoehtoisesti voi ostaa biohajoavia pusseja. Jos sisäinen roopeankka kehottaa olemaan säästäväinen, kannattaa punnita hedelmät biopussissa, ja käyttää sitä roskapussina.

Yksi muovipussi eräpäiväisten lihapullien meressä ei haittaa. Älä silti luota siihen, että olet taloyhtiön ainoa, joka lajittelee perunankuorensa muovipussiin. Jos koko naapurusto ajattelee samoin, biojäteastianne tyhjennetään sekajätteeseen, ja lajittelijoiden työ valuu hukkaan.

Tuovi Mäkipere