Addiktion alkujuurilta ei löydy huume

Rotat maistelevat huumeita Rat Park -kokeessa.
23.11.2016 - 20:10 Anni Huttunen, kuvat: Emilia Anundi

Suomalainen huumepolitiikka syyttää käyttäjää, vaikka ympäristöllä on addiktion syntyyn suurin vaikutus. Rangaistukset eivät takaa huumeetonta yhteiskuntaa.

Huumausainerikosten käyttörangaistukset ovat valtava vuosittainen kuluerä Suomessa. Menoja syntyy etenkin poliisin valvontaan suunnatuista resursseista ja oikeuslaitoksen byrokratiasta.

Huumekulttuureita tutkineen Mikko Salasuon mukaan huumeiden ongelmakäyttäjiä kohdellaan sakotusautomaatteina, jotka jäädessään toistuvasti kiinni päätyvät maksuvaikeuksiin ja lopulta vankeinhoitolaitoksen kulueräksi.

Viihdekäyttäjätkään eivät selviä pulmitta. Käyttörikoksesta jää ihmiselle rikosrekisterin lisäksi stigma, joka välillisesti vaikuttaa tulevaisuuteen esimerkiksi työllistymismahdollisuuksien osalta.

– Miten tämä parantaa sellaisen aikuisen ihmisen elämää, joka satunnaisesti klubilla käyttää jotain huumetta? En lähtökohtaisesti näe rankaisemisessa mitään sellaista, mikä edistäisi käytön vähenemistä tai tekisi käyttäjien elämästä ihmisarvoisempaa, Salasuo summaa.

Salasuo ei pidä huumeaddiktiota itse päihteen vaan pikemmin ympäristön aiheuttamana ongelmana. Tämän takia aineeseen keskittyvä huumepolitiikka on hänen mielestään tehotonta. Addiktion takana hän näkee muut seikat.

– Jos haluat lyhyen vastauksen, se on mielenterveys, Salasuo vastaa.

Esimerkkeinä sosiaalisista tai psyykkisistä haasteista hän mainitsee koulukiusaamisen tai syrjäytymisen. Salasuo kokee suomalaisen huumepolitiikan ongelmien tiivistyvän siihen, ettei addiktiota ajatella terveydellisenä vaan kontrollipoliittisena ongelmana.

– Varsin harvaa sairautta hoidetaan sakolla tai vankilalla, Salasuo toteaa.

Terveessä ympäristössä addiktiota ei synny

Rat Park Experiment -nimellä tunnetuissa Bruce Alexanderin kokeissa kahdelle rottaryhmälle tarjottiin juotavaksi joko vettä tai morfiinilla terästettyä vettä. Rotat saivat itse valita kumpaa joivat ja kuinka paljon.

Toinen ryhmä eli rottapuistossa, jossa oli tarjolla sosiaalisia kontakteja ja virikkeellinen ympäristö, toinen taas laboratorio-olosuhteissa lukittuna häkkeihin. Rottapuistossa elävä ryhmä suosi pääasiassa huumeetonta vettä. Laboratoriossa elävät rotat joivat 19-kertaisen määrän morfiinivettä verrattuna rottapuiston ryhmään ja kehittivät riippuvuuden.

Tosielämän rottapuistossa huumeita vedetään juhliessa

– Parhaimmillaan amfetamiini lienee siinä aamuviideltä kun järkevät ihmiset menisivät nukkumaan, mutta parin muun kanssa halutaan vielä pitää homma hallussa, Helsingin kunnallishallinnossa työskentelevä virkamies Juha toteaa.

Juha kertoo olleensa aina kokeilunhaluinen huumausaineiden suhteen. Kynnys amfetamiinin kokeilemiseen ei siis ollut korkea, kun tilaisuus tarjoutui.

Juha kertoo käyttävänsä amfetamiinia juhliessaan ja yleensä alkoholin ohella. Hän sanoo, että jos aineen käyttö toisi hänessä esiin aggressiivisia puolia, hän harkitsisi käytön lopettamista. Tällaista Juha ei kuitenkaan ole huomannut. Sen sijaan hänellä on tyttöystävä, paljon kavereita, hyvä koulutus ja työpaikka.

Sama aine toisenlaisessa ympäristössä saa käytön muuttumaan ongelmaksi.

Nuoruuden traumat ja väärä kaveripiiri laukaisijana

Tampereen A-klinikkasäätiön oven ulkopuolella on tupakantumppien joukossa tyhjä paketti Gabrioneja. Lääkkeen sisältämä hermokipuihin tarkoitettu gabapentiini on joidenkin sekakäyttäjien suosiossa. Ulos astuva parivaljakko on sytyttänyt tupakkansa jo ennen kuin ovi heidän takanaan on painunut kiinni. Tuukaksi ja Pasiksi esittäytyvät miehet ovat korvaushoidon piirissä.

–  Kyllä käyttö kaveripiiristä lähti. Kun yhtä oli kokeillut niin alkoi muut kiinnostaa. En ollut kuin neljätoista kun jo tykitin hihaan, Tuukka kertoo. Molempien miesten äidit sairastuivat vakavasti näiden ollessa nuoria. Pasin äiti kuoli tämän ollessa kolmetoista.

–  Siitä se pirivaihe alkoi, Pasi toteaa.

Pasi ja Tuukka ovat mukana suunnittelemassa Tampereen kaupungin uutta päihdehuollon ohjelmaa. Molemmat myöntävät ettei kuntoutumista tehdä helpoksi. Pasi kertoo, että hakiessa kuntouttavan työn ohjelmaan, keskustelu katkesi kuin seinään hänen korvaushoitonsa tultua esiin.

–  Ne ajattelee, että on rikollinen narkkarivalehtelija, Pasi sanoo.

Silti jo korvaushoitoon päästäkseen Pasi ja Tuukka ovat tehneet valtavasti töitä.

–  Puolitoista vuotta siihen meni, että pudotti pois bentsot ja muut. Ajattelin, että jos tähän lähtee niin tehdään kunnolla eikä tulla pelleilemään, Pasi sanoo.

Lue lisää täältä.

Anni Huttunen

Juhan, Tuukan ja Pasin nimet on muutettu.

||

Kommentit

Kyllä pelkkä viihdekäyttö on jo merkki ongelmasta. Näiden aineiden vaaroista on ihmisiä valistettu. Kukaan ei valvo katukauppaa, jopa sitä ekaa käyttökertaa voi seurata pahimmillaan kuolema. Mielestäni on ehdottoman tärkeää että myös näistä viihdekäytöistä pakotetaan ja se merkintä sinne rikosrekisteriin tulee. Jokainen narkomaami on aloittanut viihdekäytöllä. Toiset koiraa kamaa 13vuotiaana ja toiset 30vuotiaana ekaa kertaa. Yhtälailla tästä voi tulla ongelma, tai sitten on järkeä lopettaa ajoissa. Kun miettii esim terveydenhuolto-alan työpaikkoja on tärkeää että myös näistä kokeiluista se merkintä on. Yhtälailla se viihde käyttäjä voi aiheuttaa lääke häviäjiä kuin vakio käyttäjä. Ja nämä aineet eivät heti elimistöstä poisti, jo pelkässä liikenteessä päihtynyt henkilö on suuri riski. Huumeet ovat salakavalia alkoholiin verrattiin, koska esim. amfetamiini saa ihmisen tuntemaan olonsa virkeäksi ei päättyneeksi, vaikka ulkopuoliset huomaavat päihtymyksen. Asenne muutos on aino mikä auttaa. Valistusta ja vastuuntuntoa tarvitaan.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.