Koululiikunnan sukupuolittuminen jakaa mielipiteet – "Ei työelämässäkään ole vain naisten ja miesten ammatteja"

Kalevan lukion tyttöjen liikuntatunnilla luistellaan muodostelmassa.
01.02.2017 - 19:15 Julia Ylä-Outinen, kuvat: Leevi Vähälä

Sukupuolten tasa-arvo ei ulotu vielä koululiikuntaan. Liikunnanopettajat toteuttavat yhä takavuosien opettamismetodeja, vaikka opetussuunnitelma muuttui sukupuolineutraaliksi syksyllä 2016.

Tytöt pelaavat ringetteä, pojat jääkiekkoa. Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan lehtori Marja Kokkonen tyrmää nykyiset liikuntatunnit vanhentuneina.

– On elämästä vieraantunutta, että tehdään asioita vain tyttö- tai poikaporukan kesken. Eihän työelämässäkään ole vain naisten ja miesten ammatteja. Jos tytöt jäävät poikien jalkoihin, on opettajan taidoissa vikaa.

Kokkonen on tutkinut muun muassa liikunnanopettajien tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Liikunnan opetussuunnitelman mukaan koululiikunnan tehtävä on opettaa sosiaalisia taitoja, ei keskittyä pelkkään fysiikkaan.

– Ajattelutapa, jonka mukaan pojat olisivat automaattisesti tyttöjä isompia, on stereotyyppinen. Jos fysiologia tai turvallisuus olisi peruste, erottelu pitäisi tehdä oppilaiden painon ja pituuden mukaan.

Viime syksynä julkaistiin uusi opetussuunnitelma, joka pyrkii lisäämään tasa-arvoa kouluissa. Opetussuunnitelma ei velvoita kouluja järjestämään erikseen tyttöjen ja poikien liikuntatunteja, mutta Suomessa liikunnanopetus toteutetaan yleensä eri ryhmissä.

Aiemmassa, vuonna 2004 julkaistussa opetussuunnitelmassa sanottiin, että sukupuolten väliset erot ja mieltymykset tulee ottaa huomioon. Uudessa opetussuunnitelmassa nämä kohdat on poistettu, mutta se ei yllä vielä käytäntöön.


Opiskelija Saana Sandström kiitää jäällä.

 

Liikunnanopettajien mielestä järjestely on perusteltu

Kalevan lukion liikunnanopettaja Merja Kaunisto sanoo sukupuolten erottelun olevan edelleen hyvin tarpeellista.

– Liikuntatuntien erottelu on perusteltua esimerkiksi jääliikunnassa. Kovinkaan moni tytöistä ei tahdo pelata. Poikien luistelu taas perustuu mailaan, eivätkä he innostuisi muodostelmaluistelusta.

Kaunisto on toiminut liikunnanopettajana Kalevan lukiossa nyt 12 vuotta. Sitä ennen hän opetti 22 vuotta peruskoulun ja lukion liikuntaa Akaassa, Toijalassa.

– Erottelu on peruskoulussa vieläkin perustellumpaa, koska yläkoulussa moni on vielä epävarma itsestään. Oma keho voi tuntua vieraalta ja sitä jopa häpeillään. Järjestely ajaa myös ei-niin-hyvien liikkujien etua.

Vesilahden kirkonkylän koulussa liikuntaa opettava Janne Joensivu ja Juhannuskylän koulussa toimiva Hannu-Jussi Järvinen sanovat erottelussa olevan paljon hyviä puolia. Joensivu on työskennellyt alalla 14 vuotta, Järvinen parikymmentä.

– Ala-asteluokilla tytöt ja pojat ovat samalla tunnilla. Yläkoulussa taas ollaan jo erikseen, koska fyysiset erot alkavat olla niin suuria. Tuntemani yläkoulun opettajat aika lailla allekirjoittavat sen, että erikseen ollaan, Joensivu toteaa.

Järvinen sanoo erottelun olevan järkevää tyttöjen ja poikien erilaisten mielenkiinnon kohteiden vuoksi.

– Tytöt eivät ole yhtä kiinnostuneita peleistä ja pelaamisesta.


Liikuntatunneilla harjoitellaan muun muassa peruspotkuja ja käännöksiä.
 

Tulevaisuuden opettajia kouluttamassa

Neljättä vuotta liikuntapedagogiikkaa Jyväskylässä opiskeleva Robert Juvonen kertoo pitävänsä sekaryhmien opettamisesta, koska niissä otetaan toiset enemmän huomioon.

– Opinnoissa on aiheesta puhuttu sen verran, että liikunnanopettajan on hyvä rohkaista vaikkapa poikaa kokeilemaan balettia, jos näkee motivaatiota.

Kokkosen mukaan Jyväskylän yliopistolla on liikunnanopettajien kouluttajana suuri vastuu siitä, millaisia pätevät opettajat ovat.

– Täällä hoetaan, että turvallisuus on kiinni ihmisten koosta. Henkilökuntamme ei ole opetuksesta yksimielinen ja ristiriitojakin on.

Miten koululiikunta toimii muissa Euroopan maissa? Lue kommentti täältä.

||

Kommentit

Huh huh, tulipa aika paksua puuroa liikunnanopettajilta. Itse yläaste- ja lukioaikoja muistellen niin jos tytöt eivät pelanneet, se johtui ihan yksinomaan opettajan asenteista. Meillä oli tyttöjen puolella 4-5 opettajaa, joista tuli seuraavat kokemukset:

1. Opettaja ei koskaan antanut pelata, vaan aina tehtiin telinevoimistelua.
2. Opettaja otti pelikentältä pois, jos ei pärjännyt. Ei siis sillä periaatteella, että vain seisoi kentällä, vaan jos osallistui ja oli huono.
3. Opettaja taas ei puuttunut muiden oppilaiden kiusaamiseen, vaan ihan aktiivisesti jätti katsomatta, vaikka kiusattu saattoi olla ihan silmien edessä tai pyytänyt apua opettajalta.
4. Opettaja ei antanut valita pelejä. Jos luokassa äänestettiin OPETTAJAN LUVALLA, että pelataanko pesäpalloa vai lentopalloa, niin vaikka luokka valitsi tietyn lajin, pelattiin tästä huolimatta sitä opettajan lempilajia.

Liikunnanopettajien parissa oli ja on ollut aina ihan järkyttävä lellikkioppilas järjestelmä, josta ei varmaan koskaan päästä eroon, kun oppilaiden taitojen mittaamiseen on vain muutamia kokeita ja suurin osa numerosta tulee ihan opettajan oman arvion mukaan.

Ironisesti tiedän luokaltani yhden henkilön, joka kouluttautui liikunnanopettajaksi. Hän oli koko koulun pahin kiusaaja.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.

Fakta

Liikunnan opetussuunnitelma
 
  • Vuoden 2016 päivitetystä opetussuunnitelmasta on poistettu sukupuolia erottelevia lauseita.
  • Suunnitelman yleiseen osaan on sen sijaan lisätty asiaa yhdenvertaisuuskasvatuksesta.
  • Suunnitelmia tehdään myös koulukohtaisesti, joten yksittäisillä kouluilla on suuri valta.

Jutun kuvat

Kalevan lukion tyttöjen liikuntatunnilla luistellaan muodostelmassa.