Teiskon linjuriautot kaahailevat kalleimmin

Tampereen kallein ja halvin reitti ja kustannukset kaupungille. (Lähde: Tampereen kaupunki/Joukkoliikenne)
22.02.2017 - 16:45 Ellanoora Kauppila ja Elena Kurki, kuvat: Ellanoora Kauppila

Tampereella kalleimmat bussilinjat ovat koulukyytejä, jotka voitaisiin vaihtoehtoisesti järjestää myös pienemmillä kulkuvälineillä. Kaupunki maksaa kalleimmilla linjoilla jokaisesta kyytiin nousevasta matkustajasta melkein 14 euroa.

Torstaiaamuna kello 7.42 bussiin numero 91 nousee kuusi asiakasta Sorilasta. Linjuri kääntyy päätieltä pikkutielle. Tien varrella on muutamia taloja siellä täällä ja ympärillä on metsää. Kuudesta asiakkaasta viisi on menossa Diabeteskeskukselle. Heistä yksi on Enna Bierganns, joka on töissä Diabeteskeskuksella. Häntä ei hirvitä linjan kustannukset.

– En ihmettele, että hinta on kallis. Ei tule millään lailla syyllinen olo. Vastaavasti siellä, missä on paljon ihmisiä, yksi matkustaja maksaa vähän kaupungille.

Bussi 91 kulkee Sorilasta Aitoniemeen noin kerran tunnissa. Linja kuljettaa lähinnä koululaisia, mutta Tampereen kaupungin suunnittelupäällikön Juha-Pekka Häyrysen mukaan on tärkeää palvella kaikkia kuntalaisia. Siksi vuoroja ajetaan myös viikonloppuisin harvakseltaan.

Talvella on normaalia enemmän matkustajia. Linjojen 91 ja 92 hankintamenot olivat marraskuun tilastojen mukaan 24 448 euroa.  Hankintamenoihin sisältyy joukkoliikennepalvelun kulut. Joukkoliikennepalveluihin kuuluvat muun muassa kuskin palkka, polttoaineet, huollot, bussivarikon kulut ja rahastuslaitteen toiminnan varmistaminen.

Linjojen 91 ja 92 lipputulot olivat noin 3000 euroa kuukaudessa. Linjan tukitarve oli 21 398 euroa. Linjojen menot ja tulot lasketaan yhteen, koska linja-autot ajavat molempia vuoroja sekaisin.

Valtio maksaa suurille kaupungeille joukkoliikennetukea, mutta kaupungit maksavat suurimman osan kustannuksista. Yhden asiakkaan nousu bussin kyytiin maksaa keskimäärin 1,79 euroa. Vaikka kustannukset ovat suuria kunnalle, ne eivät ole korkeita asukkaille.

– Tällä kohtuullisen edullisella 50 euron kuukausihinnalla saa kahden maksuvyöhykkeen alueella vapaat matkustusoikeudet. Sillä rahalla ei saa edes yhtä tankillista bensaa, sanoo Häyrynen.

Hyvä linja, paha linja

Matkan taittuessa koululaisia tulee koko ajan kyytiin matkan varrelta. Varsinaisia pysäkkejä on muutama. Kyytiin voi poikkeuksellisesti nousta mistä kohtaa tahansa kättä heilauttamalla.

Bussi saapuu päätepysäkille Aitoniemeen. Kyytiin nousee lisää koululaisia ja keskustaan töihin matkustava Toni Tupiainen. Hänen mielestään kuukausilipun hinta on kohtuullinen, eikä se ole liian kallis kaupungillekaan.

– Riippuu mihin sitä verrataan, vuorokausi vankilassa maksaa yli 100 euroa yhteiskunnalle.

Bussi jatkaa matkaa päätepysäkiltä takaisin Sorilaan. Linja-auto ohittaa hirsitaloja ja aittarakennuksia. Rauhalliset maisemat vilisevät ohi. Parhaimmillaan kyydissä on 14 asiakasta. Tyhjiä paikkoja on paljon, sillä normaalisti busseihin mahtuu noin 50 ihmistä.

Pian nysse kaartaa Sorilan koulun pihalle. Vaikka koululaislinjat ovat kalliita, niitä on järjestettävä. Tampereen kouluverkkopäätökset vaikuttavat myös kuljetusten suunnitteluun.

– Reitit eivät juurikaan palvele muita, jos koululaisia halutaan palvella hyvin. Tällöin lipputulot jäävät alhaisiksi, sanoo Häyrynen.

Lapset kiirehtivät bussista kouluun.

Hän myöntää, ettei kuljetusten toteutus busseilla ole välttämättä tehokkain ratkaisu. Sopimus linjoista 91 ja 92 on voimassa kesään 2019 asti. Myös viikonloppuvuorot ajetaan, jos suurta säästötarvetta ei synny. Häyrysen mukaan voisi olla mahdollista korvata viikonloppuvuorojen bussit esimerkiksi takseilla tai pikkubusseilla. Tällöin kustannustaso pysyisi samana, mutta palvelu olisi aiempaa parempaa ja tehokkaampaa.

Eniten lipputuloja tulee keskustan läpi kulkevista linjoista. Reitit, jotka ovat suoralinjaisia ja joiden varrella on asukkaita, työpaikkoja ja erilaisia palveluja, toimivat hyvin. Tärkeää on myös, että linja on tehokkaasti suunniteltu eivätkä bussit seiso päätepysäkeillä pitkään. Paremmin tuottavat linjat ovat usein kilpailutettuja, jolloin kokonaisuuden hinta on saatu edulliseksi. Vuorojen pitää olla myös sovitettu matkustajamääriin.

Linja kulkee, mutta ei keskustasta asti

Taina Hietaharju käy töissä Diabeteskeskuksella. Hän on pääosin tyytyväinen 91 bussireittiin, vaikka helpompaa olisi kulkea ilman vaihtoja. Aikaisemmin keskustasta pääsi yhdellä bussilla Diabeteskeskukseen asti. Nyt hän käyttää kolmea linja-autoa päästäkseen töihin.

– Käytän mukavuussyistä omaa autoa työmatkaan kerran viikossa.

Kello 8.24 nysse saapuu takaisin Sorilaan. Jäljellä olevat neljä matkustajaa jatkavat matkaa keskustaan bussilla numero 90, joka odotti Aitoniemestä tulleita matkustajia.

Eira Taulaniemi (vas.) ja Taina Hietaharju ovat sopineet, ettei aamuisin istuta vierekkäin bussissa. Molemmat haluavat omaa rauhaa.

Miten Tampereen paikallisliikenne vertautuu muiden kaupunkien liikenteeseen? Lue uutinen täältä.
Miksi ilmainen joukkoliikenne on järkevää? Lue mielipide täältä.

||

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.